In the beginning

Puoli vuotta on kulunut edellisen reissun päättymisestä. Vähäinenkin lomarusketus on hävinnyt ja näytän jälleen siskonmakkaralta. Ensilumen tupsahdettua maahan alkoi kummasti tekemään mieli Helsinkiä etelämmäksi.

Näillä puheilla alkaa siis Interrail 2013 matkan suunnittelu!

Boeing 737 800 Pohjanmeren yllä

Matkan kesto 30 vrk ja budjetti 2000€. Pienempi budjetti ja enemmän aikaa kuin viimeksi mutta onneksi ihan jokakerta ei tarvitse ostaa uutta makuupussia, taskulamppua, rokotusta, rinkkaa tai vaellustelttaa.

Minua jäi viimekerralta kiehtomaan Englanti, Sveitsi, Espanja, Saksa ja Ranska.
On siis hyvin todennäköistä että ensikesän backpacking reissu sijoittuu myös samoille hoodeille.

Xiringuito Beach, Barcelona - Espanja

Viimekesän 22 päiväisellä reissulla tuli matkustettua noin 12 000 km, nähtyä 12 maata ja 21 kaupunkia. 

• Kuvia
• Matkareitti

Päivä 32: Ohi on.

Kesäloma virallisesti ohi ja ensimmäinen työpäivä kuukauteen on takana. Ensimmäinen pitkä loma kolmeen vuoteen teki todellakin terää, enää ei hajota yhtään niin pahasti kuin ennen!

Aamulla klo 5:30 ylös, kamat kasaan ja bussilla Mikkeliin töihin pääkonttorille saattamaan minut ajantasalle missä mennään. Heti iskettiin kolvi kouraan. Pyörin lähes koko työpäivan Facebookissa, tuotoksena Leditalon oma profiilisivu! Käykäähän tykkäämässä jos kiinnostaa pysyä kärryillä hyvistä lampputarjouksista. Really, laatukamaa tulossa!

Illalla odotusten vastainen paluu Jyväskylään. Juoksin Mikkelin asemalla Pendolinon kiinni jääden oven väliin. Sade yllätti ja juna oli myöhässä 25min. Unohdin että Pendolinot ei toimi sateessa. Missasin sitten jatkoyhteyden himaan ja istuin 100km taksissa. Normipäivä.

Interrail-matkan toteutunut matkareitti

Päivä 24: Oma kone kullan kallis

Yö kämpitty olkkarin lattialla, noudettu vara-avain koasilta ja päästy vihdoin himaan. Kaikki tuntui vieraalta "paskojen" hostellien jälkeen. "Ai tämmösessä luksusluukussako mää asuinkin?" Kai sitä oppii arvostamaan asioita kun joudut olemaan ilman.
Nyt olen mukavasti kotisohvalla, rinkka purkamatta välittömän motivaation puutteen vuoksi. Jos huomenna?
Reissu oli antoisa, opin paljon uutta naapurimaistamme ja kuinka päin vittua asiat siellä ovat. Oli vahinko syntyä suomeen, en valita!
Blogini matkailuosio oli tältä reissulta tässä. Lisään blogimerkintöihin kuvat jahka kerkiän. Tuskin ehdin enää julkaisemaan uutta tekstiä päivittäin, aion kuitenkin jatkaa blogiani suurehkon suosion takia. Kaikki matkailuun liittyvät julkaisut löytyvät täältä.

Päivä 23: I'm coming home

Päivä alkaa vilkaisemalla kännykän kelloa. 8:03. MITÄ?! Herätyksen piti olla tunti sitten! Onneksi pakkasin rinkan edellis-iltana. Ei ole aikaa kirjautua ulos hostellista, nyt juostaan!

In the tube

Juoksumatka metroasemalle, 4min odotus, juoksumatka rautatieasemalle ja juna lentokentälle lähti silmieni edestä. Shit. Pakkasin rinkan lentosäkkiinsä ja odotin puoli tuntia uutta junaa. Juoksin junasta 2. Terminaaliin, HELSINKI-merkitty matkatavaratiski oli jo suljettu. Shit.

Vihaisilla englanninkielen taidoillani sain tiskin takana seisoneen tädin soittamaan pari puhelua jonka jälkeen hän ohjasi minut Moskovaan lähtevien tavaroiden sekaan. Sain maihinnousukorttini ja juoksin turvatarkastukseen. Jono oli jäätävän pitkä mutta liikkui nopeasti.

Kun vihdoin pääsin portille, ei lentokone ottanut vielä matkustajia vastaan! Ihanaa, selvisin elossa, rättiväsyneenä ja maha kurnien varaamalleni lennolle! Lento oli 15min myöhässä. Tuurilla näemmä mennään.

Lentokone oli upouusi Boeing 737-800 suihkukone, kaikilla herkuilla mukaanlukien satelliitin kautta toimiva WiFi ja ekstra jalkatila. Lentokorkeus 11,6km, myötätuuli, maanopeus 991km/h.

Herrasmiesten aamupala

Matkan ajan lentokoneen screeneillä pyöri muppetit. Söin lentokoneessa kaikki käteiseni (salaatti + bagel + 0,33l cola 18€). Lento oli miellyttävä, kone tilava ja matkatavaratkin saapui oikeaan paikkaan! Huraay, I'm home!

 Näkymä Boeing 737-800 ohjaamossa

Matka Helsingistä jatkui suunnittelun puutteen takia bussilla, keskellä yötä. Minulla ei myöskään ollut kotiavaimia matkassa vaan ne oli mutsilla, mökillä, parin sadan kilometrin päässä. Ei kun yöpaikkaa etsimään: nukunko käytävässä, telttailenko kirkkopuistossa vai ängenkö kaverille?
Onneksi Jukka pelasti päiväni päästämällä minut sohvanalle yöksi.

- Tämä päivä, reissu ja elämä alkaa olla tässä.

Päivä 22: Kaupunkilomailua välimerellä (2. yritys)

mmm. Beer

Interrail-lipun viimeinen voimassaolopäivä. Viimeinen kokonainen päivä poissa suomesta.

Huomenna aamupäivästä lentokentälle mistä nimeltämainitsematon norjalainen halpalentoyhtiö toivottavasti kuljettaa minut Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Tämä päivä meni kasatessa tavaroita, shoppaillessa ja katsellessa hostellin robotti-imuria. En päässyt jyvälle sen huoneenkartoitustaidoista.
Minua huvitti suuresti kun imuri puskee pieniä huonekasveja nurkasta toiseen.

Kuulin kylällä jonkun puussa istuvan linnun matkivan tarkasti skootterin käyntiääntä sekä liikennevalojen piipitystä. Ei mikään hifitallenne mutta kyllä siitä selkeästi äänen lähteen tunnisti.

Kävin päivällisellä mäkkärissä, yksi leikki-ikäinen kakara tuijotti minua maanisesti kokoajan kun söin.
Häiritsevää.

Metroasemien tunnelit ovat täynnä perulaisia huilubändejä jotka soittavat abbaa.
Silloin tällöin muutama eksyy metroonkin. Poliiseja täällä on joka nurkalla, toisin kuin suomessa. D-kaavake pitää käydä täyttämässä naapurikunnassa ja tuhmuuksia voi tehdä sydämensä kyllyydestä.

Katumaisemaa

Säätila on ollut tänäänkin aurinkoinen, päivällä pientä pilvenhattaraa mutta silti rannat kuin täyteen ammuttu. En ole uskaltautunut rannalle vaan olen pyärinyt lähinnä sisällä ja varjossa. Edellinen auringon otto tekee vielä sen verta kipiää ja rinkkaakin pitäisi huomenna kantaa.

Playa la Mar Bella

Tähän väliin 10h tirsat kiitos ja aamulla terhakasti lentokentälle.

Päivä 21: Kaupunkilomailua välimerellä

Yö pyöritty niin ja näin uudessa hostellihuoneessa, selkä UV-sätelyn aiheuttaman DNA-vaurion takia väriltään #A60000. Voisi olla parempi jos heitän paidan päälle ja pysyttelen tämän päivän metrotunneleissa. Päätin silti olla rohkea ja uskaltautua ulos.

IMAX-teatterin massiiviset liukuovet

Käveltyäni satama-alueen ympäri, löysin vihdoin IMAX-teatterin. Kävin ilmeisesti katsomassa projektorin mukana tulleen geneerisen dokumentin muinaisesta egyptistä. Koko leffa oli espanjaksi, ymmärsin siitä malarian, evoluution, faaraon ja haudan. En miten ne liittyy toisiinsa.

IMAX-teatterin jyrkkä katsomo ja massiivinen valkokangas

Teatteri oli suurehko, valkokangas seitsenkerroksisen talon kokoinen täyttäen siis koko tehollisen näkökentän. Elokuva oli 3D joka oli toteutettu käytännössä kahdella päällekkäisellä projektorilla joissa vastakkaisiin suuntiin polarisoidut suodattimet. Katsojilla siis passiivilasit, efekti meni pilalle päätä sivulle kääntämällä.

IMAX-projektorin syöttökelat

Teatteri on yksi ensimmäisiä (ellei ensimmäinen) IMAX-teatteri, projektori käytti siis 70mm ESTAR filmiä. Kahta massiivista kelaa, yksi kummallekkin "projektorille" 250kg/2,5h elokuvaa. Kokemukseni perusteella kuvanlaatu vastasi halpaa 720p HD-telkkaria.

Asiaa ei auttanut että toisen projektorin linssissä oli jotain skeidaa mikä projisoitui kankaalle aboot 10cm kokoisina roskina, jotka näkyi vain toiselle silmälle. Pieni hedarihan siitä tuli. Projektori itse oli yksi puolikkaan henkilöauton kokoinen möykky joka sisälsi molemmat projektorit. Koko vehje liikkui kiskoilla kellarin ja katsomon keskikohdan välillä, syöttävät filmikelat ja kaikki tekniikka siis kellarissa.

Hieman modernisoituna järjestelmä olisi erittäin jees. Nyt reippaasti aikaansa jäljessä. Kannatti käydä katsomassa ja kokemassa mutta silti Finnkino vetää moderneilla laitteillaan laadussa ohi. IMAX oli jotain leffateatterin ja planetaarion välistä.

Kävin vaateostoksilla, menin jättämään housuni Amsterdamiin (älä kysy) joten tarvitsin uudet. 30€ tuhlattuani lähdin innoissani katsomaan Gaudin katedraalia, ihmeellistä hiekkakakkua keskellä kaupunkia. Sekin yllättäen remontissa. Kaikki maat näemmä restauroivat turistirysiään, Colosseumkin oli remontissa.

Sagrada Família

Istahdin hetkeksi puistoon ja jatkoin matkaa metrolla. Metrossa huomasin jättäneeni vaatepussukan puiston penkin viereen. Eikun juosten takaisin.

Pari kertaa alueen haravoituani löysin pussin penkin viereisestä roskiksesta, kaikki oli viety paitsi vajaa limsapullo ja kuitit. Vituttaako? Ei se ollut kuin kolmen tunnin palkka. Vieressä istuneet keski-ikäiset miehet olivat vielä siinä mutta he eivät olleet nähneet mitään. Epäilyttävääkö? No ei.

Minu putkiaivot on oppinu että matkassa on kamera, pussukka jossa rahat ja passi sekä puhelin vasemmassa housun taskussa. Pieni paperikassi oikeassa kädessä tuntuu vieraalta pakkohan siitä oli eroon päästä.

Huomenna uusi yritys vaatekaupan suhteen. Kokemusta rikkaampana, tervetuloa Barcelonaan!

Päivä 20: Rantalomailua välimerellä

Yö nukuttu helkkarin hyvin, yhden britin kuorsaamisesta huolimatta. Pitkän tappelun jälkeen sain varattua lennon himaan huonekaverin läppärillä. Miksi tuo tablet ei vaan voi toimia?

Päivä lähtee käyntiin etsimällä edellispäivältä väliin jäänyttä iltapalaa. Sitten kiertelemään Barcelonaa. Jätin Mallorcan ja Ibizan suosiolla välistä, siellä ei ole mitään mitä Barcelonassa ei olisi halvemmalla.

Päivä meni yhdellä euroopan tunnetuimmista rannoista lojuessa. Toivottavasti en polttanut itseäni - taas. Kuorrutin itseni huolellisesti aurinkotahnalla mutta tiedä hänestä onko riemua. Välimeressä uiminen teki terää 31 asteen helteessä, rantahiekka on niin kuumaa että siinä käveleminen sattuu, käytettävä kenkiä. Rannalla neliökilometreittäin silmänruokaa.

Kävin aamupalalla KFC:ssä ja olen syvästi pettynyt kun ruoka siellä oli uskomattoman mautonta, salaisista mausteseoksista huolimatta. Really, paikallinen vesikin on tanakamman makuista ku KFC-ranut.

Illalla oli tarkoitus juhlia matkan viimeistä etappia käymällä asiallisessa pihvihuussissa eli StakeHousessa mutta sinnekkään ei minua shortseissa päästetty. Pitkät housut kun jäi määrittelemättömästä syystä Amsterdamiin. Menin suru puserossa hostellin viereiseen pizzeriaan jossa osasivat kyllä hoitaa ängsiäni pizzalla ja oluella.

Varasin hostellin vahingossa ilmeisesti ensiviikolle, sain kuitenkin punkan tarvitsemilleni päiville. Joudun vaihtelemaan huonetta ja hävisin noin 2€ maksettuani paremmasta huoneesta mutta mokoma ei jaksa täällä masentaa.
Barcelonassa on semihalpaa, maisemat hienoja, lämmintä ja aurinko paiskoo.

Nyt pääsin yläsänkyyn, friikkisattumalta huoneeseen joka on täynnä suomalaisia (WTF?). Barcelonan kierros jatkuu huomenna kaupungin osalta ellen taas eksy beachille.

Ulkomaan cityissä on tullut käveltyä päivittäin abuut 10km, huomaamatta, rinkan kanssa ja ilman. Kyllähän se jo pohkeista ja nilkoista näkyy. Rinkka ei paina enää niin paljoa. Se tosin voi johtua siitä että olen droppaillut tavaraa ympäri eurooppaa.

Päivä 19: Olet saapunut kohteeseen

Kolmas yö teltassa takana ja olen vielä hengissä. Tarkoitus oli relata päivä rannalla Cannesissa ja jatkaa matkaa huomenna mutta taivas näyttää siltä että aurinko ei aio tänään näyttäytyä.

Teemme siis matkasuunnitelmaan -jälleen- poikkeuksen ja lähden painamaan kohti espanjaa kun junissa ei ole niin tukalaa. Sain ostettua huonoa englantia puhuvalta lippukioskin tädiltä paikkavaraukset espanjan puolelle.

Matka Montpellieristä Espanjan Port Bou:hun oli perseestä. Tukalan kuuma ja juna oli penkkien määrään nähden vähintään tuplasti ylikansoitettu. Enemmän ihmisiä siis istui/seisoi lattialla kuin porukkaa junan penkeillä. Onneksi sitä ei kestänyt kuin kolme tuntia...

Arviolta kuusi vuotta kestäneet DJ kuulokkeeni hajosivat vihdoin, oikea ämyri lakkasi kuulumasta. Syy lienee niiden huonossa suunnittelussa jossa hiuksenhieno audiokaapeli kulkee kuulokkeen omnidirektionaalisen saranan läpi. Ompahan tekosyy ostaa tilalle övereimmät vastamelu-bluetooth kuulokkeet mitkä minua miellyttää.

Piitkän istumisen jälkeen olen vihdoin Espanjassa, Barcelonassa! Klo 23 saavuin Saintsin rautatieasemalle jeesustelemaan missä nukkuisin tämän yön. Etsin internetistä halvan hostellin ja iskin osoitteen google mapsiin. Olin yllättynyt uudesta Maps-applikaatiosta: se osasi kertoa L3 metroon ja kävele tuolta kortteli. Ihanaa, ei tarvitse edes metrokarttoja lukea. Hell, maps osasi antaa metron aikataulunkin! Google löysi oikean tien mutta ajatti minua rinkka selässä kilometrillä harhaan. Lopulta löysin perille talojen numeroita seuraamalla.

Huomenna jeesustelemaan Barcelonan absurdia arkkitehtuuria!

Päivä 18: Lisää istumista.

Päivä alkaa semihyvin levänneenä Metal Gear Solid 3 pelin tunnusmusiikkiin soidessa puhelimestani. Kello 9:00. I need more snooze! 9:45 sain vihdoin raahattua raatoni alas hotellin hintaan kuuluneelle aamupalalle. En edelleenkään ymmärrä italialaisten tapaa puputtaa croissantteja aamupalaksi. Kahvia ei ollut tarjolla.

Hotellissa epätoivoinen yritys laittaa HOAS:illa asuntohakemus, heidän sivut oli rikki/ei toimi tabletilla. Sain opiskelupaikan Helsingistä, sinne siis sähkötekniikkaa lukemaan kun JAMKilta loppui rahat kesken sen opettamiseen. Torinon rautatieasemalla reilu tunnin idle, matka jatkui Genovaan ja sieltä Ventimigliaan aivan Italian ja Ranskan rajalle välimeren rantoja pitkin. Reissun lopputuloksena läysin itseni Ranskan Cannesista! Jälleen kerran turha reittivalinta mutta siitä viis.

Lämmin kesätuuli persuksissa junan vessassa istuessa ja kakkosluokan vaunuista yllättäen ilmastoinnit pois päältä. Päivitin itseni oma-aloitteisesti pummilla ykkösluokkaan, täällä tuolit eivät satuta alaselkää ja ilma on hengitettäväksi kelpaavaa. Löysin paikallisesta safka-automaatista kinder-suklaasta tehtyjä mokkapaloja. Mind blown.

Lippuautomaatti ehdotti että menisin Torinosta 300€ hintaan Barcelonaan Rooman kautta. Taidan mennä taksilla.
Junalla mennään nyt kun on kerran aloitettukin.

Cannesin rannalla olleesta minimarketista löytyi jotain ennen kuulumatonta: 0,7l Smirnoff Dry Ice pullo 5€. Tutun litkun hyvät puolet ja halvalla! Pitihän se kokeilla ja päräyttävän hyvää oli. Surullista että tuota ei saa suomesta.

Alkuperäinen suunnitelma reiriytyä yöksi Cannesin rantahietikolle kariutui sitä erikseen koskevaan kieltomerkkiin. Noin kilometrin kävelemisen jälkeen löysin miellyttävän pimeän syrjäkujan paikallisen hotellin takaa johon sitten päätin pystyttää teltan jäätävän kokoisen kaktuksen viereen.

Päivä 17: Im on a boat!

Roomassa maksimaalinen helle alkoi helpottaa ja hostelli sai ilmastointinsa toimimaan - juuri kun sain tavarat kasaan ja lähtökuopat kaivettua. Kiva. Ompahan nyt koettu vajaa 40 asteen helle. Kieltämättä asenne vaikutti eniten helteen tukaluuteen, kun säätilan hyväksyi se lakkasi vaivaamasta. Niin pahasti. Harvoin tulee kyllä kotona käveltyä niin että meinaa pyörtyä!

Matka Roomasta jatkuu kohti revontulia mutta jäin matkalla Livornon satamaan. Bussikuskitädin huonon englannin takia päädyin tavarasatamaan jonka ympäri käveltyäni päätin unohtaa idean ja jatkaa matkaa vanhaan tapaan junalla. Se siitä välimeren risteilystä. Joten right. I'm not on a boat. Yet.

Mielenkiehtovaa, Italialaiset ovat päivittäneet konduktöörin arsenaalia perinteisestä pihtileimasimesta ja kämmenkassakoneesta yhteen älypuhelimeen jossa pyörii ilmeisesti selainpohjainen kassajärjestelmä langattomasti junan palvelimelta. Lippuja tarkastaessa konduktööri lukee asiakkaan lipusta QR-koodin ja that's it. Muuten saman tyyppinen järjestelmä kuin VR:llä nykyään mutta koko paska toimii Samsungin älypuhelimella. Hieno bluetooth kuittitulostin jne.

Matka Livornosta jatkui Pisan ja Firenzen kautta Milanoon.
Firenze - Milano väli upouudella suurnopeusjunalla 300km/h matka oli erittäin miellyttävä. Ilmastointi oli ihana. Milanosta matka jatkui Torinoon. Täältä ei lähde enää puoli yhden jälkeen yöllä joten matkani päättyy näköjään tänään tänne.

Jossakin kohtaa 15h junassa istumista perseeseeni sujahti kermaa. Kävelin rautatieaseman viereiseen hotelliin ja otin huoneen - 52,30€ yöltä. Nyt on kuosituttava puolen euroopan läpi matkustamisen ja hirmuhelteen jäljiltä! Huone on luksusta verrattuna hostelleihin, täällä on jopa oma ilmalämpöpumppu seinässä. Suihkussa shampoot pikku pusseissa (joink!) Ja snadi telkkari jotta siitä voidaan mainita mainoksessa.

Henkka kiittää ja kuittaa, matka kohti tuntematonta jatkuu huomenna!

Päivä 16: Huh hellettä!

Toinen päivä roomassa menee turistikiertelyyn. Torin laidalla oleva lämpömittari näyttää +38 astetta. Kävelty noin 10km ympäri roomaa, tuotamatta juuri tulosta. Nähtävyyksiä alkoi löytyä kun hankin päivän metrokortin sekä kartan.

Roomassa on joka ikisellä nurkalla apteekki. Paikallisista apteekeista saa reseptilääkkeet, aurinkovoiteet, hammasharjat, pizzat ja lättytelkkarit sekä mikroaaltouunit. Pelkästään rautatieasemalla apteekkeja oli kolme. Tai enemmän.

Rooman metron ovissa olevat varoitusmerkinnät joissa tikku-ukko liiskaantuu ovien väliin, kaatuu turvalleen/lähtee lentoon metron ja laiturin välisestä raosta ja jättää kätensä ovien väliin huvittavat minua suuresti.

Kävelin iltapäivästä Roomasta vierailulle maailman pienimpään valtioon, Vatikaaniin. Paavin kotiin. Aukio oli suuri ja katedraali vielä suurempi. Roomalais-katolisen kirkon pääkatedraaliin pääsy käy metallinpaljastimien ja läpivalaisun läpi. Kaiken sen jonottamisen sekä turvatarkastuksen jälkeen minut käännytettiin kirkon ovelta. Ilmeisesti lähes 40 asteen helteeseen valitsemani tasaisenharmaa hihaton paita oli liian paljastava tai värikäs ja olisi voinut loukata paavia. Olisihan se ollut kiva käydä katsomassa maailmankuuluja Michelangelon  maalauksia katedraalin katossa mutta takaisin en ollut tässä helteessä tulossa! Ehkä seuraavalla visiitillä.

Palatessani metrolla vatikaanista tapahtui jotain odottamatonta. Koko saakelin metro pyrähti, alkoi dissaamaan espanjaa ja laulamaan ajotain italiaksi, hakkaamaan kattoa jne. Kaikilla italian lippu joko asusteessa tai meikkeinä. Kyseessä ilmeisesti italia-espanja jalkapallopeli. Jumalauta mikä kaaos!

Italia hävisi. Saan nukkua tämän yön rauhassa. Toivottavasti Espanja ehtii rauhoittua sillä se on seuraava etappini.

Päivä 15: Kaikki rautatiet vievät Roomaan

Herätty junan penkiltä lippuja tivaavan konduktöörin kevyeen tönäisyyn. Tuntia vaille vuorokausi matkustettu junilla ja saavuttu Intaliaan, Roomaan. Pian herätykseni jälkeen juna pysähty ja hyttiini änki suurehko italialainen lapsiperhe. Siinä ei kahvia tarvittu kun perheen puoliaikuiset kakarat huusivat kurkku suorana. Mielenosoituksekseni lähdin lasiovisesta hytistä rinkkani kanssa oven taa käytävään istumaan, matkaa oli jäljellä puolisen tuntia

Italian puolella kannattaa miettiä kahdesti ennenkuin työntää päänsä ulos junan ikkunasta, rautatien varressa kaktuksia ja maissia.

Säätila täällä on intensiivinen, aurinkorannalle en uskaltaisi mennä välittömän ylivalotuksen pelossa. Päiväläpötila tänään varjossa +34 astetta ja Henkka tekee kuolemaa. Huomiseksi luvattu +37! Yleensä tähän aikaan vuodesta täällä pitäisi olla noin 25 astetta mutta etelä-euroopassa on nyt meneillään joku afrikasta peräisin oleva sääilmiö ja saksan sisämaata myöten kaikkialla on 10 astetta normaalia kuumempaa.

Ensimmäisenä silmiin pisti paikallisten tapa kessutella joka asialle ja kaikkialla. Sisällä rautatieasemalla, ulkona terasseilla, hostellin vastaanottotiskin takana ja jopa kämppiksenikin veti kessua sisällä hostellihuoneessa. Vittuako? En pidä tästä savun hengittämispakosta yhtään. Haluan itse valita kehooni kulkeutuvat karsinogeenit!

Kävin sitten pizzalla. Aito italialainen pizza oli öljyisessä ohuessa pizzapohjassa kelluvaa mozzarella-juustoa, kokonaisia oliiveja, sekä abuut kämmenen kokoinen yksittäinen ohut rapea kinkkusiivu. Pizzasta löytyi myös vihreitä asioita joihin en ole ennen törmännyt. Aivan liian raisvaista ja vetelää amerikkalais-romanialaisin leivoksiin tottuneelle jyväskyläläiselle. Puolet sain syötyä ja sitten jäätelölle.

Paikallinen jäätelö tai gelato vetääkin jo vertoja sveitsin herkuille. Neljällä eurolla saat kolmen pallon jäätelön massiiviseen aitoon vohveliin ja mansikkatahnaa päälle. Tätä tahmaista viritelmää kulutinkin reilut 15 minuuttia.

Kaksi yötä hostellissa ja sitten johonkin hellettä pakoon! Matkalipussa vielä viikon verran aikaa jäljellä ja lomaa pari viikkoa.

Päivä 14: Amsterdam 420

Alankomaat, erityisesti pääkaupunki Amsterdam on tunnettu vapaamielisemmistä lainsäädännöstään koskien mietoja huumeita ja prostituutiota. Paikallinen laki ei ymmärtääkseni salli kumpaakaan mutta ei myöskään kiellä niitä. Meitojen huumausaineiden myynti ei ole täälläkään siis laillista mutta sehän ei jaksa viranomaisia kiinnostaa kun asia ei aiheuta täällä ongelmia. Tästä syystä lähikahvilassa ei käy kortti ja kuitista saat uneksia.

Mikäli en asiaa aivan väärin ymmärtänyt, paikallisilla hamppua myyvillä yrityksillä on luvat siihen kaupungilta. Tämä toiminta säätelee kauppaa, pitää homman toiminnassa sekä suojelee kuluttajia huonoilta, mahdollisesti myrkyllisiltäkin tuotteilta.

Eteläisimmissä lääneissä/osavaltioissa tuli vuoden alusta voimaan kieltolaki joka kieltää mietojen päihteiden myynnin ulkomaalaisille. Ostamiseen tarvitaan lupakortti. Maan pohjois-osassa pelataan vielä vanhoilla säännöillä turistien joukkopaon pelossa ja kuka tahansa +18v voi kävellä kauppaan ja ostaa mitä mielikuvituksellisimmin (vittu mikä sana) nimettyjä tuotteita. Taikasienistä avaruuskakkuun kaikkea on saatavilla.

Ehkä meidän sivistyneiden skandinaviaa asuttavienkin pitäisi miettiä lainsäädäntöämme uusiksi. Suomessa harmittomat mietojen huumeiden viihdekäyttäjät työllistävät päivittäin turhaan Poliisia. Täällä katukuvassa ei ole ensimmäistäkään puliukkoa tai kerjäläistä. Miksi tuhlata rahaa harmittomien ihmisten passittamiseen linnaan kun samojen ihmisten työpanoksesta voidaan hyötyä ja heidän vapaa-aikanaan käyttämästä rahastaan osa saadaan ohjattua veroina ongelman hoitoon, eikä käyttää yhteisiä rahojamme sen piilottamiseen kuten nykyään.

Tänään on jälleen aika vaihtaa maisemaa. Amsterdamin ganjan käryiset pikkukujat ja historialliset kivitalot jäi taakse ja matka jatkuu kohti välimerta. Reitti kulkee junalla Frankfurtin ja Münchenin läpi Roomaan vanhalla junalla. Junan ikkunat aukeavat puoliksi ja hyttiosaston täyttää ristiriitaisen miellyttävä Saksalaisen maaseudun tuoksu: vastaleikattu heinä sekä lehmän lanta.

Yöjunan ikkunasta sai seurata ukkosen ja kuun valaiseman Itävallan vuoriston siluettia. Alpit ovat majesteettista katsottavaa verrattuna Sveitsin vuoristoihin tai Jyväskylä harjuun.

Travellerin kosmetiikkaniksi: unohda muotovaahdot sun muut hienostotuotteet. Kastele hiuksesi ja työnnä yläkroppasi ulos junavaunun vapaa-valintaisesta ikkunasta muutaman kilometrin ajaksi. 120km/h kuumahko ilmavirta muoteilee hiukset uskomattoman kuohkeiksi.

PS: En tiennyt että lehmät osaavat kaivaa korvaansa takakavioillaan.

Päivä 13: Tervetuloa Tortugaan!

Illan kävely hostellille antoi vähän osviittaa mitä tulevan pitää. Ainoa mihin osaisin verrata Amsterdamia on Tortuga (elokuvasta Pirates of Caribbean).
Satamakaupunki täynnä baareja melua ja meininkiä. Heräsin aamulla hämmentyneenä massiiviseen hiuslakan käryyn, kämppiksenäni viisi nuorta Espanjalaistyttöä. Wtf, ei ne siellä eilen ollut! Ei-kuorsaava silmänruoka on vaihteeksi tervetullutta.
Joku niistä otti epähuomiossa avainkorttini, sain maksaa kympin uudesta pantista perkele.

Amsterdamin keskustassa kanaalien keskellä on kauppoja ja kuppiloita joka lähtöön. Tarjontaa on kiinalaisesta massaturistiryönästä lähtien ranskanperunoita, vodkaa ja keskiaikaista kidutusta, kaikki kätevästi saman katon alta.

Raitiovaunun englanninkielinen muistutus "Please remember to check out" kuulostaa "Please would you like some chicken?".

Kävin jeesustelemassa satamassa, keskustan kapeilla kujilla ja punaisen lyhdyn alueella. Olihan se huvittavaa nähdä omalla öögoilla jotain josta on aina kuullut huhuja.

Kylmän Berliinin vierailun jälkeen olin erittäin yllättynyt Amsterdamin ilmastosta. Lieneekö kyseessä vuodenaika vai sääilmiö, ulkolämpötila varjossa 23 astetta, suhteellinen ilmankosteus yli 80%. Skandituristille jo sangen epämiellyttävä löyly.

Hostellin aulassa pitää käyttää Internet Exploreria, Firefoksista vastaanoton setä tulee valittamaan. Täh? Fee WiFi pienempikuin 3. Hiton mobiilinerkistö.

Päivä 12: Suurkaupunkimatkailua

Lähtö Berliinistä. Matka kohti tuntematonta jatkuu. Myönnettänee että matkailu reppu selässä, mukana junalippu jonka kanssa voi huoletta hypätä pseudosatunnaiseen junaan ilman kiirettä mihinkään on rentouttavaa vaikka nilkkani yrittävätkin tappaa minua kaiken tuon kuorman alla. Rinkka noin 17kg.

Törmäsin metrosta tullessani hillittömään laumaan ihmisiä, kypärät päässä, Segway:t jalkojen alla. Yhden ryhmäläisen paidasta päätellen kyseessä oli jonkun sorting "walking tour of Berlin". Haluan mukaan! Selvisi vihdoin sekin mitä Segway tekee kun kukaan ei ole kyydissä: se pysyy paikallaan kuin kivestä hakattu ja sitten lähtee rullaamaan tuulen mukaan.

Brandenburgerin torin metroaseman katossa arviolta 150-200 LED-paneelia ja metron seuraava pysähdyspaikka näyttäisi olevan 98-vuoden BSoD, tätä teknologian riemuvoittoa. Epäsosiaalisuuden ovat saksalaiset vienee asteen suomea pidemmälle: paikallisesta mäkkäristä voit tilata safkat sanomatta sanaakaan! Apinoi tilauksesi sisäänkäynnin viereiseen automaattin, maksa kortilla ja hae safkat automaatista saamallasi lipukkeella siihen erikseen tarkoitetulta tiskiltä. Ich liebe es®

Aseman liukuportaat on vaihteistettu erilailla erisuuntiin, ylöspäin menevät rullaavat puolet hitaammin mutta vääntöä on enemmän. Päärautatieaseman lippuluukun kassatäti oli mukava ja sai järjestettyä minulle ikkunapaikan IC-junasta Amsterdamiin. Reitillä yksi vaihto ja matkalla kestoa 6,5h.

Alan ymmärtää mitä Sheldon (The Big Bang Theory) tarkoitti sanoessaan että hänen suolensa toimii kuin saksalainen juna-aikataulu: junat saapuvat laitureille noin 5min ennen lähtöä ja lähtevät sekunnin tarkkudella oikeaan aikaan. Pysähdykset välillä on selkeästi ajoitettu niin että konduktööri ehtii käydä ulkona savukkeella.

Junan ikkunasta tiirailtuna Saksan maaseutu on noin 30% metsää, 40% peltoa, 10% kaupunkia, 5% Wolkswagenin tehtaita ja niiden logistiikkaa, 5% tuulivoimaloita ja 10% tunnelia tai puskien vilinää. Hollannin maaseutu on muuten samanlainen mutta teknologia on korvattu lampailla, lehmillä ja muuleilla (luulisin). Mielenkiehtovaa, koko junan henkilökunta vaihtui rajalla.

Pidin junan vessassa olleesta varoituksesta jossa kielletään omenoiden ja kahvikuppien vetäminen pöntöstä. Vessan ikkunasta ei saa heitellä viinipulloja ojaan.

Päivä 11: Kaupunkihumputtelua

Berliini on suurkaupunki siinä missä Helsinkikin. Arkkitehtuuriltaan kaupungit ovat kuin kaksi marjaa. Mikäli joka ikinen paikka ei olisi painettu täyteen saksan kielistä tekstiä, voisin hyvin kuvitella olevani Helsingissä.

Yksi silmiin pistävä ero kaupungeisssa kyllä on, lähi "siwasta" saa 0,7 litran Russian Standard lekan alle 12€ ja täältä saa viron reissuilta tuttuja kohukeja!

Täällä pääsee paikasta X paikkaan Y-3 metrolla, verkosto on suppea verrattuna Lontooseen tai Pariisiin mutta reittejä ja asemia on varmasti enemmän kuin koko kotisuomessa yhteensä!

Kävin potkimassa Natsien aikaisen Berliinin muurin jäännöksiä, ei se sortunut vieläkään. Seinä oli vedetty täyteen toinen toistaan kantaaottavampia graffiteja ja turisteja parveili rajatarkastusasemalla (matkamuistomyymälä) tuttuun turistirysämäiseen tapaan. Rakennelma itsessään oli aika epämielenkiintoinen, se oli tarkoitettu erottamaan kaksi ihmisryhmää toisistaan ja muuri onnistui siinä hyvin minimalistisella tavalla.

Nyt matka jatkuu, rautatieasemalla selviää minne!

Päivä 10: Sadetta taivaan täydeltä

Jälleen kerran ryömitty ylös hostellista. Keskieuroopassa on yöllä niin pimeää että yöllä saapuneesta junasta ei viitsi edes lähteä telttapaikkaa etsimään. Muutenkin, jos lähtee eurooppaan reilaamaan, 4kg telttaa on täysin turha paino rinkassa. Joka paikasta löytyy hostelleja 10-30€ yö.

Sitäpaitti, täällä sataa, teltassa vittumaista ja se pakattuna rinkassa märkää.

Paikallisessa markettissa on hinnat 1/4 siitä mitä Sveitsissä ja hyllyillä normaalin Siwan lisäksi uskomaton määrä erilaisia makkaroita lihatiskissä, oma osasto viineille ja hyllymetreittäin erilaisia oluita! Taidan siis viihtyä täälläkin.

Päivä 9: Junamatkailua kerrakseen

Geneve jätetty taakse, matka taittuu nopeasti hienolla Sveitsiläisellä IC-junalla. Ikkunasta jälleen upeat näkymät lumihuippuisille vuorille. Täällä ruoho on todellakin vihreämpää, Henkka nauttii olosta mutta kukkaro yskii kuoleman sairaana.

Vaihdoin junaa Zurich:issä ja Baselissa. Päädyin sitten Berliiniin. Rapiat kuusi tuntia kesti saksan poikki matkaaminen Frankfurtin kautta. Saksan puolella InterCityExpress junassa turvallinen olo, jokaisessa vaunussa kaksi aseistettua poliisia.
Huvittavaa. Ranskan junissa iso kahvi on 1,25dl kun saksassa se on 4dl. Hinta abuut sama.

Ensikerralla matkaan on otettava mukaan myös polarisoimattomat aurinkolasit. Polarisoiduilla laseilla kameran LCD-näytön käyttäminen sekä junan tai bussin ikkunasta maisemista nauttiminen on hankalaa. Esimerkiksi junan ikkunat ovat osittain polarisoidut, nään lasieni läpi ikkunoissa kummallisia tummia läikkiä. Mukaan ensikerralla myös enemmän ruisleipää ja salmiakkikossua.

Eilinen UV- altustus teki terää. Käsivarret ja niska paloi sieltä missä ei ollut t-paitaa. Nyt näytän ihan siltä lihavalta turistilta Despicable Me leffan alusta.

Päivä 8: Löysin uuden kodin!

Aamulla herätty paikallisesta nuorisohostellista. Hintaa 65€ kahdelta yöltä. Sveitsi on kallis maa, BigMac-indeksillä laskettuna ateria maksaa reilut 9€.

Ei se mitään, tämä on täysin ja täydellisesti PREMIUM kaupunki:
Satamassa ei ole lokkeja. Niiden tilalla on joutsenia joita voi syöttää kädestä. Paikallisliikenteen linja-autot kulkee sähköllä tien päällä olevista kaapeleista ja ovissa on high-tech nelipolviset saranat (menee erittäin pieneen tilaan).
Muut liikenteessä olevat autot on järestään Ferrareita, BMW:tä, Audeja tai Volvoja. En nähnyt yhtään 2000vm vanhempaa autoa. Poliiseilla Ooppelit.
Satamassa ei kellu sataa olutpulloa vaan yksi jack daniels viskipullo. Paikat ovat erittäin siistejä ja nurmikot tallaamattoman näköisiä. Kaupunki on myös täynnä pieniä "Eau potable" suihkulähteitä joissa leijonan suusta tuleva putki tiputtaa juomavettä viemäriin. Pullo alle ja saat erittäin hyvää ja kylmää vettä!
Naiset saavat olla - ja ovatkin julkisilla rannoilla yläosattomissa. Joka paikka täynnä pieniä yksityiskohtia joihin olisi suomessa käyty jos vetämässä graffiti tai kusemassa päälle. Keskellä järvi ja ympärillä uskomattomat Sveitsiläiset vuorimaisemat. Me gusta!

Ainoa varjopuoli Genévessä on sen hintataso. Kannattaa myös katsoa mistä ostaa. Satamasta saat jäätelön samaan hintaan kun marketista täytetyn sämpylän sekä limsapullon. Kioskeista 0,5l Coca-Cola maksaa noin 3,40€. Kaikella on puolensa, jos tällä hinnan korotuksella saa siistit paikat sekä kaupungin tarjoaman WiFi:n sekä koirankakkapussia, ehkä se on kannattavaa. Vituttaa vaan ulkopuolisena maksaa itsensä kipiäksi.

Jokatapauksessa, suosittelen ehdottomasti käymään. Tulin todellakin uudestaan mutta hinta-tasoon on varauduttava.

Kävin hostellin aamiaisella ja lähdin kävelemään järven rantaa. Puoliltapäivin hiekkarannalle absorboimaan UV-säteilyä. Eihän se hyvin päättynyt, nyt jo käsivarret kutiaa. Lyhyet päiväunet ja nyrkkipyykille. Huomenna Genéve jää taa ja uudet seikoilut odottaa!

Päivä 7: Taasko se on perjantai?

Happy jussi niille jotka sitä viettää.
Minä heräilin Ranskasta, Lillestä, rautatieaseman viereisesta puistosta teltasta tasaiselta ritilältä maan-alaisen rautatieaseman hätäpoistumistien/ilmanvaihtokanavan päältä. Paikka oli mukavasti piilossa ja kuulin vain kahden ihmisen huomanneen minut. TGV-suurnopeusjunat sujahtelivat ajoittain 4m alapuoleltani. Rautatieasemalta kuului yöllä myös korkokenkien kolinaa sekä jatkuva kellon naksutus (astetta tanakampi kello).

Tarkoitus oli vihdoin päästä maasta junalla Brysseliin. Joo ja vitut. Katson junan laiturin epähuomiossa Arrivals taulusta ja tämän seurauksena sain maksaa 20€ sakon sekä löysin itseni Valencen TGV-asemalta. TOISESTA PÄÄSTÄ RANSKAA VITUN SUURNOPEUSJUNAT! Ei siinä. I gave all my fucks at Port of Helsinki, matka jatkuu. Paikallisjunalla Valencen keskustaan ja sieltä toisella Lyoniin. Ympärillä harmaita vanhoja tiilitaloja, silmän kantamattomiin viinimarja ja maissipeltoja, tuuli ja ydinvoimaloita.

Lyonista tein äkkilähdön ulos maasta, lakkasi ranskan junaliikenne kiinnostamasta jatkuvien ja massiivisten paikanvarausmaksujen takia. Tälläkertaa juna vie Sveitsiin, Genevèen. YK:n sekä maailman suurimman hiukkaskiihdyttimen, LHC:n kotiin. Maisemat junan ikkunasta on sanoinkuvailemattoman upeat, vuoristoa ja runsaasti vihreetä vehreetä.

Päivä 6: Jonotus ja vitutus

Sateisen yön jälkeen, ryömin teltasta ylös, pakkasin kamat ja lähdin katselemaan paikkoja. Ensimmäisenä
Pariisin metro vei minut Notre Damen katedraalille. Kargoilit olivat pettymys, Disney on jälleen luonut liikaa odotuksia.

Notre Damelta hapuilin jonkin sortin pikku-italian läpi metroon joka osoittautuikin kaksikerroksiseksi city-junaksi. En tiedä missä kävin, puolen tunnin päässä ja sitten vaihdoin suuntaa. Tulipahan nähtyä pariisin asuinalueita.

Jeesustelun jälkeen menin samaisella, keskustassa maan alla kulkevalla cityjunalla Eiffel-tornin lähettyville. Heti kun pääsin riittävän matkan päähän metroterminaalista iski järkyttävä ukkoskuuro kastellen kaikki paikat. Paikalliset matkamuisto-kopperot saivat nopeat asiakastyntäykset kattojensa alle.

Sateen loputtua kipaisin tornin juurelle josta piti ostaa 10€ lippu huipulle. Ostin lipun ja jonotin itseni rappusten juurelle. Kohta muutama SECURITY-merkattu herra tuli ohjeistamaan minut ulos, pelkäsivät 85l rinkkaa. Heillä ei ollut tarjota paikkaa rinkalle vierailuni ajaksi joten kävin vihaisilla ranskan kielen taidoillani (frutti id mare) vaihtamassa lipun takaisin paikalliseksi valuutaksi ja menin viereiseen puistoon ahtamaan jäätelon.

Puistosta hyppäsin paikallisbussiin ja menin pohjoiselle rautatieasemalle jonottamaan junalippua Lilleen. Kahden tunnin jonon liikkumattomuuden vuoksi kävelin itäiselle rautatieasemalle ja ostin lippuni yöjunaan sieltä. Metrolla takaisin ja puoliunessa junaan kohti Belgiaa ja Hollantia.

Päivä 5: Maailmanmatkailu avartaa

Ensimmäinen kokonainen matkapäivä. Aamuherätys hostellissa Greenwitchissä ja nopea pyrähdys metrolla St. Pancras:in kansainväliselle rautatieasemalle. Tarkoituksena siis hypätä sieltä mailmankuuluun Eurostar-junaan ja pyyhkäistä englannin kanaalitunnelia Ranskaan.
Koko matkaa ei IntarRail alennuksella saanut, jouduin vaihtamaan junaa Lillessä.

Juna oli myöhässä. Ähän asti kaikki junat jotka olen InterRail-passiini merkinnyt on ollut yli tunnin myöhässä. Kanaalin alitus kesti 24min. Täällä uusi jonotus ja 6€ myöhemmin olin matkalla Pariisiin!
Veikatkaas kuka matkustaa TGV:llä, yhdellä maailman nopeimmista junista! Vehje on todistettu pystyvän yli 570km/h nopeuteen, lievä pettymys kun SNCF (paikallinen VR) köröttelee tällä välillä vaivaiset 320km/h. Suomalainen IC-juna menee silti varustelussa, hinnass ja perstuntuvuudessa ohi.

Pyrähdin TGV:llä Pariisin pohjoiselle rautatieasemalle (Gare du Nord). Täältä kävelin muutaman muun reilaajan kanssa Gare de Lyonille katsomaan jatkoyhteyksiä. Lopputulos oli kuitenkin minä yöpymässä keskellä paikallista rautatientoria. Ensimmäinen yö siis teltassa, keskellä kusenkatkuista Pariisia eikä kukaan tullut puukottamaan tai edes herättämään. Pettmys.

Päivä 4: Turisti turistien joukossa...

Heräsin aamulla tyytyväisenä mutta hartijat rinkasta jumissaq Great Eastern majatalosta 12 kämppikseni kanssa.
Kolmikerroksisen kerrossängyn ylin kerros on lievästi pelottava.
Runttasin aamulla corn-flakesit turpaan ja painuin Greenwichiin, kävelin läpi (anteeksi kun suomennan) laivaston vanhan ammattikoulun, kappelin,
Greenwichin yliopiston, kuningattaren talon skä kansallisen merimuseon. Tämän jälkeen siirryin keskustaan.

Lontoossa on muutama turisti. Lontoon turistirysissä on turisti^2. Tämä tuli selväksi London Eye:lle jonottaessa. Kun lippu oli jonotettu piti jonottaa itse maailmanpyörään. Hintaa tällä puolen tunnin ajelulla oli 18£ eli rapiat 25€. Vertaa  kahden päivän majoitus aamupaloineen 19£.
Olihan se erilaista mutta toiste en mensi. Ei se ollut mielestäni sen arvoista. Toisin kuin observatorio! Siellä sain sentään verrattuani kenkääni brittiläissen jalan (mittayksikkö) standardiin. Ilman maksua. Ja oravia. Niistä sai Canonin 18-55mm luontokuvausputkellakin siedettäviä kuvia. Annoin yhdelle muutaman  Guinnesin panimosta ryöstämäni ohranjyvän, tuntui tykkäävän.

Oravanpyörästä päästyäni piti lähteä kiusaamaan Buckinghamin Palatsin vartijoita. Harmi vaan kun edessä oli aita enkä päässyt sataa metriä lähemmäs. En viitsinyt alkaa vittuilemaan ja huutelemaan törkeyksiä. Olkoon kuningatar rauhassa.
Huomenna, nokka kohti ranskaa jos jumala suo ja junalipunmyynti suostuu. Eurostariin voi olla vaikea saada paikkoja tiskiltä...

PS: Hostellin aulassa, vieressäni istuu hieman lihavampi aasialaisnuori lasit pässä ja pelaa koneellaan jotain.... tuo hiiren käsittely on aika skill-level-asian. Suorastaan huvittavaa katsottavaa. You cant spell Buckingham without the Ham!

Päivä 3: Goooood morning London!

Irlanti on jätetty taakse ja perse on sijoitettu Lontoosen.
Ensimmäisen yön enlannissa vietin Holyheadin satamaterminaalin lattialla makuupussissa junaa odottaen. Kun juna Lontooseen vihdoin lähti aamulla (klo 4:48) niin se jouduttiin jättämään ensimmäiselle välipysähdysasemalle koska joku oli jäänyt juuri junan alle sitä seuraavalla, Prestatyn asemalla. Jahka rata oli saatu uudelleen kiilloitettua, pääsin yhden vaihdon (Chester) kautta jatkamaan lontooseen. Ykkösluokassa. Kolme tuntia myöhässä.

Onneksi kerkesin nauttia junassa Aidon Irlantilaisen aanupalan: Pringles & Jameson, yhtään ei vituttanut enää edellis-yön nukkuma-alusta perille Eustonin rautatieasemalle, ensimmäinen reaktio oli mennä repimään seinästä paikallista rahaa ja julkisen liikenteen päivälippu.
Kävin heti viereisessä rakennuksessa, Kings Cross- rautatieasemalla katsomassa mitä löytyy laitureiden 9 ja 10 välistä. Vitut siellä mitään ollut. Laituri 9,75 oli lähes toisessa päässä rakennusta toisin kuten alkuperäisessä Harry Potter leffassa. Tai sitten olen vaan kuraverinen jästi.

Kings Crossilta suuntasin ehkä maailman kuuluisimmalle sillalle, London Tower Bridgelle. Hetken siellä valokuivattuani ajauduin hänen majesteettinsa linnan aka. Tower Of Londoniin mutta lippuluukun nähtyäni motivaatiolaskuri kärsi yluvuodon ja palasi nollaan ja menin starbucksiin.

Westministry:n alueella tuli myös jeesusteltua hetki, juostua Sohon läpi ja kiivettyä rinkan kanssa Greenwichin kuninkaalliselle observatoriolle. Nyt on kello ajassa puolen sekunnin tarkkuudella ja olen ollut yhtäaikaa nollameridiaanin molemmin puolin.

Päivä 2: Guinnesin lähteillä

Aamulla herätty klo 10 (GMT+1) ja majatalosta ryömitty kaupungille. Aamupalakseni nauttima ruisleipä, reissumies aiheutti hämmennystä ruokalassa. Guinnesin tehtaanmyymälässä käyty. Mainittanee että kyseessä oli turistirysä jonka ainoat irlantilaiset henkilöt olivat kassakoneiden takana.
Kaikkea, mihin voidaan painaa logo oli myynnissä. Paitoja, mukeja, kyniä, pullonavaajia, kalsareita, postikortteja, golfpalloja ja suklaa-tryffeleitä. Maininnan arvoista että tehtaan myymälästä sai Draughtin lisäksi muita Guinnesin oluita. Rakennuksen katolla oli Gravity-niminen baari, ilmaista olutta ja upeat näköalat koko Dublinin laupunkiin. Mikäli musta kulta ei kiinnosta, suosittelen käymään pelkästään näköalojen takia.

Ostin 6,5€ maksaneen paikallisliikenteen RFID päiväkortin ja ajelin sillä ympäri kyliä: bussikuski ei tykännyt kun en jäänytkään paikallispysäkillä. Irlannissa minulle enten pisti silmään vasemman puoleinen liikenne ja englantilaistyyppiset pistorasiat. Vihaisilla sähkömiehen taidoillani sain kuitenkin kameran ladattua.

Loppuillasta pääsin bussilla Dublinin satamaan ja hyppäsin laivaan kohti Holyheadia. Enemmän tai vähemmän mukavat tirsat satamaterminaalissa, toiset junassa. Toivotaan että herään Lontoosta! Alkoi Irlannin jatkuva sade vituttaa. Toivotaan että englannissa sää selkenee...

Päivä 1: Tätä valvomisen määrää...

Matka aloitettu äitini saattelemana linja.autolle. Sattumalta satuin näkemään Iinan, Juuson ja Aleksin bussin ikkunasta ja enätin sanomaan hyvästi/pahasti.
Autossa oli mieööyttävä hiljaisuus kuljettajan sulkaisen heleällä äänellä pitämän kulutuksen jälkeen mutta nukuttua ei saanut. Tässä sitä mennään 29h valvomlisella, vähän tekee paskaa. Matkalla nähty hirvi, auringon nousu ja Pekka Pouta.
Nyt kirjoittelen Tallinnan lentokentältä, free WIFI wahoo! Muutaman tunnin lento ja suunnitelmien mukaan ilta menee aidossa ilrantilaisessa pubissa... jos saan dumpattua rinkan jonnekkin.

Hieno kuvanpakkausalgoritmi btw... korjaan kuvat jos joskus pääsen koneelle.