29.6.2012

Päivä 14: Amsterdam 420

Alankomaat, erityisesti pääkaupunki Amsterdam on tunnettu vapaamielisemmistä lainsäädännöstään koskien mietoja huumeita ja prostituutiota. Paikallinen laki ei ymmärtääkseni salli kumpaakaan mutta ei myöskään kiellä niitä. Meitojen huumausaineiden myynti ei ole täälläkään siis laillista mutta sehän ei jaksa viranomaisia kiinnostaa kun asia ei aiheuta täällä ongelmia. Tästä syystä lähikahvilassa ei käy kortti ja kuitista saat uneksia.

Mikäli en asiaa aivan väärin ymmärtänyt, paikallisilla hamppua myyvillä yrityksillä on luvat siihen kaupungilta. Tämä toiminta säätelee kauppaa, pitää homman toiminnassa sekä suojelee kuluttajia huonoilta, mahdollisesti myrkyllisiltäkin tuotteilta.

Eteläisimmissä lääneissä/osavaltioissa tuli vuoden alusta voimaan kieltolaki joka kieltää mietojen päihteiden myynnin ulkomaalaisille. Ostamiseen tarvitaan lupakortti. Maan pohjois-osassa pelataan vielä vanhoilla säännöillä turistien joukkopaon pelossa ja kuka tahansa +18v voi kävellä kauppaan ja ostaa mitä mielikuvituksellisimmin (vittu mikä sana) nimettyjä tuotteita. Taikasienistä avaruuskakkuun kaikkea on saatavilla.

Ehkä meidän sivistyneiden skandinaviaa asuttavienkin pitäisi miettiä lainsäädäntöämme uusiksi. Suomessa harmittomat mietojen huumeiden viihdekäyttäjät työllistävät päivittäin turhaan Poliisia. Täällä katukuvassa ei ole ensimmäistäkään puliukkoa tai kerjäläistä. Miksi tuhlata rahaa harmittomien ihmisten passittamiseen linnaan kun samojen ihmisten työpanoksesta voidaan hyötyä ja heidän vapaa-aikanaan käyttämästä rahastaan osa saadaan ohjattua veroina ongelman hoitoon, eikä käyttää yhteisiä rahojamme sen piilottamiseen kuten nykyään.

Tänään on jälleen aika vaihtaa maisemaa. Amsterdamin ganjan käryiset pikkukujat ja historialliset kivitalot jäi taakse ja matka jatkuu kohti välimerta. Reitti kulkee junalla Frankfurtin ja Münchenin läpi Roomaan vanhalla junalla. Junan ikkunat aukeavat puoliksi ja hyttiosaston täyttää ristiriitaisen miellyttävä Saksalaisen maaseudun tuoksu: vastaleikattu heinä sekä lehmän lanta.

Yöjunan ikkunasta sai seurata ukkosen ja kuun valaiseman Itävallan vuoriston siluettia. Alpit ovat majesteettista katsottavaa verrattuna Sveitsin vuoristoihin tai Jyväskylä harjuun.

Travellerin kosmetiikkaniksi: unohda muotovaahdot sun muut hienostotuotteet. Kastele hiuksesi ja työnnä yläkroppasi ulos junavaunun vapaa-valintaisesta ikkunasta muutaman kilometrin ajaksi. 120km/h kuumahko ilmavirta muoteilee hiukset uskomattoman kuohkeiksi.

PS: En tiennyt että lehmät osaavat kaivaa korvaansa takakavioillaan.