Irlanti on jätetty taakse ja perse on sijoitettu Lontoosen.
Ensimmäisen yön enlannissa vietin Holyheadin satamaterminaalin lattialla makuupussissa junaa odottaen. Kun juna Lontooseen vihdoin lähti aamulla (klo 4:48) niin se jouduttiin jättämään ensimmäiselle välipysähdysasemalle koska joku oli jäänyt juuri junan alle sitä seuraavalla, Prestatyn asemalla. Jahka rata oli saatu uudelleen kiilloitettua, pääsin yhden vaihdon (Chester) kautta jatkamaan lontooseen. Ykkösluokassa. Kolme tuntia myöhässä.
Onneksi kerkesin nauttia junassa Aidon Irlantilaisen aanupalan: Pringles & Jameson, yhtään ei vituttanut enää edellis-yön nukkuma-alusta perille Eustonin rautatieasemalle, ensimmäinen reaktio oli mennä repimään seinästä paikallista rahaa ja julkisen liikenteen päivälippu.
Kävin heti viereisessä rakennuksessa, Kings Cross- rautatieasemalla katsomassa mitä löytyy laitureiden 9 ja 10 välistä. Vitut siellä mitään ollut. Laituri 9,75 oli lähes toisessa päässä rakennusta toisin kuten alkuperäisessä Harry Potter leffassa. Tai sitten olen vaan kuraverinen jästi.
Kings Crossilta suuntasin ehkä maailman kuuluisimmalle sillalle, London Tower Bridgelle. Hetken siellä valokuivattuani ajauduin hänen majesteettinsa linnan aka. Tower Of Londoniin mutta lippuluukun nähtyäni motivaatiolaskuri kärsi yluvuodon ja palasi nollaan ja menin starbucksiin.
Westministry:n alueella tuli myös jeesusteltua hetki, juostua Sohon läpi ja kiivettyä rinkan kanssa Greenwichin kuninkaalliselle observatoriolle. Nyt on kello ajassa puolen sekunnin tarkkuudella ja olen ollut yhtäaikaa nollameridiaanin molemmin puolin.
