Musiikkia lukemisen kyytipojaksi:
Matka suljetulle alueelle
Iiriksen puhelin rääkäisi meidät hereille 7:00. Pakkasin kameralaukun, pulloveden sekä vaihdoin paristot säteilymittariin. Matka kohti ydinonnettomuuden runtelemaa pohjoista Ukrainaa alkoi.
 | |  | |  |
| Säteilulukemat Kiovassa | | Piristävä dokumentti | | Viimeinen huoltoasema |
Matkalla katsoimme puolentoista tunnin englanninkielisen dokumentin Tšernobylin turmasta ja sen jälkisotkujen siivoamisesta sekä siitä kuinka Neuvostoliiton puna-armeija palkattiin lahtaamaan radioaktiivisen pölyn sotkemia eläimiä ydinvoimalan lähialueilta. Kissat, koirat, karja sekä kaikki luonnonvaraiset eläimet teurastettiin. On siinä ollut Gorbatšovilla ihmettelemistä kun ruotsalaiset varoittaa ensimmäisenä Neuvostoliittoa ydinturmasta.
Pysähdyimme puolessa matkassa "viimeisellä sivistyneellä bensa-asemalla" ennen suljettua aluetta. Yhdistettu ruoka-, juoma- ja kusitauko. Dytyaky:n tullissa meiltä katsottiin passit ja kulkuluvat. Matka jatkui noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Tšernobylin kaupunkiin.
 | |  | |  |
| Tullin asiakasvessa | | Tie Tšernobyliin | | Raivausrobotti |
Tšernobyl
Tšernobylissä pysähdyimme tutkimaan esille laitettuja robotteja, joita oli käytetty voimalaistosonnettomuuden raivaustöissä. Robotit eivät toimineet moitteetta, koska liiallinen ionisoiva säteily vaikutti elektroniikan toimintaan hajoittaen niitä. Toimintakyvyttömät robotit korvattiin venäläisillä puna-armeijan sotilailla, jotka saattoivat työskennellä voimalaitoksen katolla avoimen reaktorin vieressä muutamasta sekunnista kymmeniin minuutteihin.
Kun pyörryt on aika lähteä. Palkaksi näille sankareille tarjottiin noin 50€ vastaava summa rahaa sekä työstä aiheutunut säteilymyrkytys.
 |
| These aren't the droids you're looking for |
Tšernobylin kaupungista jatkoimme matkaa pohjoiseen, Kopachi-kylän autioon päiväkotiin joka oli alueen ainoa rakennus, johon uskalsi mennä sortumisvaaran vuoksi sisälle. Puinen rakennus ei sortuessaan koituisi kuolemaksi toisin kuin Pripjatin suuret betonirakennukset ja siellä on siksi turvallista vierailla.
Tunnelma päiväkodissa oli aavemainen, lelut olivat jääneet niille sijoilleen johon lapset olivat ne jättäneet, nuket makasivat kehdoissaan ja sänkyjen reunoilla lojui lego-palikoiden neuvostokopioita. Sisällä oli pimeää, liikkuminen vaikeaa, sillä paikoittain lattia oli mädäntynyt puhki ja katossa ammotti reikiä. Säteilymittari huusi kuin syötävä ja ulkona satoi vettä. Päiväkodin seinillä oli neuvostopropagandaa.
 |
| Kopachi-kylän päiväkoti. Etsi kuvasta päärakennus! (vinkki: katonharja näkyy) |
 | |  | |  |
| Hyljätty nukke | | Neuvostoleegoja | | Makuuhuone |
Jatkoimme matkaa reaktorialueelle, jossa ydinvoimalaitoksen pysähtyneet reaktorit sekä rakenteilla olleet 5. ja 6. reaktori odottivat ruosteisina. Alueella valokuvaaminen oli ehdottomasti kielletty paitsi yhdestä kohtaa kohti tuhoutunutta 4. reaktoria. Gamma ja Beta-säteilyn annosnopeus 300m päässä reaktorista vastasi mittarini mukaan 120 kertaa kotisuomen luonnollista säteilytasoa eikä alueella viitsinyt oleskella pitkään.
 | |  | |  |
| Keskeneräinen lauhdutintorni | | Tuhoutunut 4. reaktori | | Uusi sarkofagityömaa |
Sääliksi käy niitä työmiehiä, jotka joutuvat rakentamaan vahingoittuneen voimalaitoksen vieressä sille uuden suojakilven vanhan rapistuneen sarkofagin päälle, sekä loppujen lopuksi purkamaan koko voimalaitoksen.
Pripjat
" Nobody lives here "
Suuntasimme voimalaitoksen pihasta linja-autolla kohti Pripjatia, alueen suurinta aavekaupunkia jossa parhaillaan asui noin 50 000 voimalaitoksen työntekijää, tiedemiestä ja yleisiä kylän pyörittämiseen tarvittavia työläisiä. Kauppiaita, äitejä ja lapsia. Pysähdyimme matkalla katsomaan kaupungin surullisen kuuluisaa, populaarikulttuuristakin tuttua nimikylttiä.
 |
| При́пять - Pripjat, rakennustyöt aloitettu 1970 |
Pripjatiin päästäksesi sinun on ylitettävä "Kuoleman silta" josta on selvä näkymä voimalaitokselle. Nimensä mukaisesti tämä oli paikka, johon kyläläiset kerääntyivät katsomaan horisontissa savuavaa ja palavaa voimalaitosta kuultuaan että siellä tapahtuu jotakin.
Tietämättömyys koitui heidän kohtalokseen, paikka on vain 2km päässä tuhoutuneesta 4. reaktorista. Tuuli puhalsi onnettomuuden sattuessa luoteeseen, tuoden mukanaan suurimman osan reaktorista vapautuneista radioaktiivisista materiaaleista. Silta on nykyään puhdistettu puna-armeijan toimesta, mutta säilyy vielä tänäkin päivänä yhtenä alueen pahimmin saastuneista paikoista.
 |
| Näkymä "kuoleman sillalta" |
Saavuimme Pripyatin portista kaupunkiin ja ajoimme keskusaukiolle. Näimme Polissya-hotellin, urheilutalon, ravintolan ja supermarketin. Kaikki romuna. Aukiolla roikkui lipputangossa nevostoliiton kulahtanut punainen lippu.
 | |  | |  |
| Näkymää keskusaukiolta | | Neuvostolakana | | Polissya-hotelli |
 |
| Pripjatin keskusaukio |
Kävelimme aukiolta metsän halki Pripjatin kuuluisaan huvipuistoon. Tunnelma siellä oli aavemainen, hiljaisuuden rikkoi vain turistien ja säteilymittarin ulina ja kameroiden räpse. Huvipuisto oli aivan uusi ja se ehti olla käytössä muutaman tunnin 27.4.1986.
 | |  | |  |
| Huvittelulaite | | Maailmanpyörä | | Törmäilyautot |
Puiston säteilytasot vaihtelevat voimakkaasti paikasta riippuen. Aluetta käytettiin sammutustöissä olleiden helikoptereiden laskeutumispaikkana. Kopterit toivat tullessaan radioaktiivista pölyä, joka on pesty maaperään ja näillä paikoilla säteilytasot voivat olla vaarallisen korkeita.
 |
| Suurin huvipuistossa mittaamani säteilyannosnopeus (>4 × voimalaitoksen säteilytaso) |
Palasimme takaisin linja-autolle, mutta poikkesin luvan saatuani keskusaukion kautta eroten hieman ryhmästä.
Sammutin kamerani ja säteilymittarini. Olo oli epätodellinen. En kuullut heinäsirkkoja, en lintuja. Nothing. Vain aukion läpi puhaltava tuuli ja lehtien havina.
 |
| Keskusaukio. Hiljaista. |
Linja-auto ajoi pientä metsäpolkua kohti Pripjatin urheilukenttää. Tie oli kapea, molemmin puolin puun oksat raapivat auton ikkunoihin. Toisen auton ohittaminen olisi ollut mahdotonta. Tie oli Lenin Street, Pripjatin täyteen kasvanut pääkatu.
Saavuimme urheilukentälle suuren kivisen lipunmyyntiportin läpi. Ensimmäisenä silmään pisti korkea ruosteinen valaisintorni johon yksi ryhmäläinen päätti kiivetä. Itse jätin saastuneet ja 40 vuotta vanhat hitsaukset rauhaan.
Jalkapallokentällä kasvoi korkea koivikko ja sitä reunusti asfalttinen juoksurata, jonka halkeamista kasvoi heinää. Katsomon puiset penkit olivat lahonneet ja tiilet tippuilleet seinistä.
 |
| Katsomo, juoksurata sekä tukkoon kasvanut jalkapallokenttä |
 | |  | |  |
| Kivinen portti | | Tolppa-apina | | Jalkapallokenttä |
Kävelimme polkua (jalkakäytävä) pitkin Pripjatin uimahallille, joka on yksi alueen kuuluisimmista rakennuksista. Näimme rakennuksen vain ulkoa, koska matkaopas kielsi menemästä viittä metriä lähemmäksi. Rakennus oli erittäin huonossa kunnossa ja sen katto oli antamassa periksi. Myös maa uimahallin ympärillä oli pettävää ja oli olemassa mahdollisuus pudota nurmipusikon läpi uimahallin kellariin.
 |
| Pripjatin uimahalli |
Hetken ihmeteltyämme kävelimme linja-autolle ja ajoimma 20km takaisin Tšernobylin kaupunkiin pysähtyen matkalla voimala-alueen reunalle ihmettelemään suurta voimalaitoskompleksia.
 |
| Vasemmalta; Tuhoutunut Tšernobyl 4, 3, 2, 1. Oikealla keskeneräiset 5. ja 6. reaktorit sekä lauhdutintornit |
 | |  | |  |
| Reaktorit 4 ja 3 | | Sähköpylväs luokkaa ydinvoimala | | Reaktorit 5 ja 6 |
Matkalla näimme yhden, ehkäpä maailman suurimman tutka-antennin. DUGA-3 lähetinantennin, joka tunnettiin myös nimellä Russian Woodpecker, venäläinen tikka. Suuren kerrostalon kokoinen antennirakennelma oli tiettävästi osa horisontin yli näkevää tutkaa ja Neuvostoliiton kylmän sodan aikaista ohjuspuolustusjärjestelmää. Järjestelmä käytti pientä taajuutta ja massiivista tehoa ja se häiritsi lyhytaaltoradioita ympäri maailmaa. Vaikuttava näky horisontissa.
 |
| DUGA-3 Tutka-antenni horisontissa |
Kävimme syömässä Tšernobylissä, alueen ainoassa toimivassa ravintolassa. Saimme ukrainalaista perinneruokaa ja sehän kyllä maistui. Suosittelen! Käynti ravintolaan koko kehon kattavan säteilymittarin läpi, käsien ja naaman pesu pakollinen.
 | |  | |  |
| Säteilymittarin merkkivalot | | Käsienpesuasema | | Ruokaan verrattavia tuotteita |
Ruuan jälkeen kävelimme puiston läpi, joka oli muistomerkki kaupungeille jotka ydinonnettomuus pyyhki pois maailmankartalta. Puistossa oli kaupunkien rajakyltit, joita oli oppaamme mukaan noin 200 kappaletta. Puiston toiselta laidalta löytyivät myös muistomerkit Hiroshimalle ja Fukushimalle.
 |
| Muistomerkki kaupungeille |
Tšernobylin kaupungissa toimii nykyään kirkko, aluehallinto sekä palolaitos. Liikennettä on erittäin vähän, liikenteen valvontaa vielä vähemmän. Kaupungissa liikkuvat lähinnä viranomaiset ja nopeusrajoitukset eivät vaikuttaisi olevan voimassa. Saatoit seisoa keskellä massiivista risteystä ja kuunnella hiljaisuutta, kunnes vastaan tulee joku työläinen tuhatta ja sataa.
 |
| City of Pripyat is no more. |
Tiet ovat paremmassa kunnossa suljetulla alueella kuin muualla Ukrainassa mikä johtuu alueen siivoustöistä. Teillä ollut radioakiivinen pöly päätettiin sulkea uuden asfalttikerroksen alle eikä teitä ole juuri sen koomin käytetty.
Alueelta pois lähtiessämme pysähdyimme vielä Tšernobylin kaupungin tervetuloa-kyltillä ottamassa muutaman kuvan ja jatkoimme matkaa takaisin Dutyakyn rajanylityspisteelle, jossa jouduimme jälleen kulkemaan säteilymittarin läpi.
 |
| Säteilymittareita |
Matkaopas teki pelisäännöt hyvin selviksi: mikäli säteilymittari piippaa, joku paikka on saastunut. Vaihtoehtoina on puhdistaa saastunut vaatetus, jättää saastunut vaatetus suljetulle alueelle tai jäädä itse suljetulle alueelle. Ihmettelijöille mainittakoon että luvatta kerätyt matkamuistot eivät mene tätä pidemmälle.
Kohdallani vanha säteilymittarinrotisko piippasi vihaisesti ja siihen syttyi punainen valo, jossa oli kyrillisiä merkkejä. Jännäkakan luikahdettua housuun opas neuvoi minua tulemaan portista läpi.
Selvitin jälkikäteen tekstin tarkoittaneen puhdasta. Miten niin intuitiivinen käyttöliittymä?
 |
| Tie kotiin |
Tullirakennuksesta meidät ahdettiin takaisin linja-autoon ja matka jatkui johti Kiovaa.
Lounaalla nauttimamme rasvainen meetvursti ja letut tömähti sen verran hyvin että nukuimme puolet matkasta.
Auto palautti meidät Itsenäisyydenaukion reunalle, josta jatkoimme metrolla Hidro-puistoon ja siitä hotellille.
Hieman erilainen päivä.
Katso lisää kuvia Google+ matka-albumissa
