Klo 10:35 hotellin siivooja änki huoneeseemme jossa vielä nukuimme. Kielitaidottomana murisin hänelle ja saimme nukuttua puoleen päivään. Pakkasimme tavarat kaupunkihumputtelua varten ja siirryimme metrolla keskustaan, itsenäisyyden aukiolle.
Perille päästyämme ostimme vesipullot torikioskista ja kävelimme torin ympäri. Kun yritimme takaisin metroon törmäsimme torin alla olevaan valtavaan ostoskeskukseen. Maan alta löytyi kaikkea Hesburgerista merkkivaateliikkeisiin ja tupakkakioskeihin.
Paikalliset englantia osaavat asiakaspalvelijat ovat niin yltiöystävällisiä että suomalaista junttia oikein vituttaa. Kahvin voi kielitaidoton tilata osoittelemalla sormella ja murisemalla, hinta näkyy kassakoneen ruudulta.
Ukrainassa osataan ulkomainonta. Jokapaikka on täynnä massiivisia billboardeja ja mainos-screenejä. Seiniltä löytyy nelikerroksisia Cola-pullon kuvia kuin myös lipevän näköisiä kebab-kokkeja.
Söimme brunssin keskustassa ja jatkoimme metrolla vanhaan kaupunkiin ja siellä sijaitsevaan Tšernobyl-museoon. Museossa oli esillä suuri valikoima erilaisia historiallisia, ydinvoimalaonnettomuuteen liittyviä tavaroita, valokuvia, pienoismalleja ja videoita.
Museossa oli vaikka kuinka mielenkiintoista nähtävää. Kuvaaminen oli sallittu noin 2€ lisämaksusta mutta salaman käytöstä äkäinen mummeli tuli höpisemään jotain venäjäksi. Mieleen painuvin esine museon kokoelmissa oli kahdeksanjalkainen mutanttikoira.
Kiersimme lenkin vanhassa kaupungissa ja Palasimme metrolla hotellille. Vältimme massiivisen ukkoskuuron muutamalla minuutilla.
Kävimme illallistamassa The Grand Piano Cafessa kunnollisen ravintolaillallisen hienoine juomineen. Parin tunnin nautiskelun jälkeen ja käytettyämme ruokailuun puoli tonnia rahaa, vetäydyimme hotelliin sulattelemaan, suunnittelemaan tulevaa ja väittelemään miltä kuollut pikseli näyttää.
Huomenna sään sallimissa rajoissa suuntana Hidro-puiston aurinkorannat sekä Kiovan
miniatyyrimuseo.
