Päivä 32: Ohi on.

Kesäloma virallisesti ohi ja ensimmäinen työpäivä kuukauteen on takana. Ensimmäinen pitkä loma kolmeen vuoteen teki todellakin terää, enää ei hajota yhtään niin pahasti kuin ennen!

Aamulla klo 5:30 ylös, kamat kasaan ja bussilla Mikkeliin töihin pääkonttorille saattamaan minut ajantasalle missä mennään. Heti iskettiin kolvi kouraan. Pyörin lähes koko työpäivan Facebookissa, tuotoksena Leditalon oma profiilisivu! Käykäähän tykkäämässä jos kiinnostaa pysyä kärryillä hyvistä lampputarjouksista. Really, laatukamaa tulossa!

Illalla odotusten vastainen paluu Jyväskylään. Juoksin Mikkelin asemalla Pendolinon kiinni jääden oven väliin. Sade yllätti ja juna oli myöhässä 25min. Unohdin että Pendolinot ei toimi sateessa. Missasin sitten jatkoyhteyden himaan ja istuin 100km taksissa. Normipäivä.

Interrail-matkan toteutunut matkareitti

Päivä 24: Oma kone kullan kallis

Yö kämpitty olkkarin lattialla, noudettu vara-avain koasilta ja päästy vihdoin himaan. Kaikki tuntui vieraalta "paskojen" hostellien jälkeen. "Ai tämmösessä luksusluukussako mää asuinkin?" Kai sitä oppii arvostamaan asioita kun joudut olemaan ilman.
Nyt olen mukavasti kotisohvalla, rinkka purkamatta välittömän motivaation puutteen vuoksi. Jos huomenna?
Reissu oli antoisa, opin paljon uutta naapurimaistamme ja kuinka päin vittua asiat siellä ovat. Oli vahinko syntyä suomeen, en valita!
Blogini matkailuosio oli tältä reissulta tässä. Lisään blogimerkintöihin kuvat jahka kerkiän. Tuskin ehdin enää julkaisemaan uutta tekstiä päivittäin, aion kuitenkin jatkaa blogiani suurehkon suosion takia. Kaikki matkailuun liittyvät julkaisut löytyvät täältä.

Päivä 23: I'm coming home

Päivä alkaa vilkaisemalla kännykän kelloa. 8:03. MITÄ?! Herätyksen piti olla tunti sitten! Onneksi pakkasin rinkan edellis-iltana. Ei ole aikaa kirjautua ulos hostellista, nyt juostaan!

In the tube

Juoksumatka metroasemalle, 4min odotus, juoksumatka rautatieasemalle ja juna lentokentälle lähti silmieni edestä. Shit. Pakkasin rinkan lentosäkkiinsä ja odotin puoli tuntia uutta junaa. Juoksin junasta 2. Terminaaliin, HELSINKI-merkitty matkatavaratiski oli jo suljettu. Shit.

Vihaisilla englanninkielen taidoillani sain tiskin takana seisoneen tädin soittamaan pari puhelua jonka jälkeen hän ohjasi minut Moskovaan lähtevien tavaroiden sekaan. Sain maihinnousukorttini ja juoksin turvatarkastukseen. Jono oli jäätävän pitkä mutta liikkui nopeasti.

Kun vihdoin pääsin portille, ei lentokone ottanut vielä matkustajia vastaan! Ihanaa, selvisin elossa, rättiväsyneenä ja maha kurnien varaamalleni lennolle! Lento oli 15min myöhässä. Tuurilla näemmä mennään.

Lentokone oli upouusi Boeing 737-800 suihkukone, kaikilla herkuilla mukaanlukien satelliitin kautta toimiva WiFi ja ekstra jalkatila. Lentokorkeus 11,6km, myötätuuli, maanopeus 991km/h.

Herrasmiesten aamupala

Matkan ajan lentokoneen screeneillä pyöri muppetit. Söin lentokoneessa kaikki käteiseni (salaatti + bagel + 0,33l cola 18€). Lento oli miellyttävä, kone tilava ja matkatavaratkin saapui oikeaan paikkaan! Huraay, I'm home!

 Näkymä Boeing 737-800 ohjaamossa

Matka Helsingistä jatkui suunnittelun puutteen takia bussilla, keskellä yötä. Minulla ei myöskään ollut kotiavaimia matkassa vaan ne oli mutsilla, mökillä, parin sadan kilometrin päässä. Ei kun yöpaikkaa etsimään: nukunko käytävässä, telttailenko kirkkopuistossa vai ängenkö kaverille?
Onneksi Jukka pelasti päiväni päästämällä minut sohvanalle yöksi.

- Tämä päivä, reissu ja elämä alkaa olla tässä.

Päivä 22: Kaupunkilomailua välimerellä (2. yritys)

mmm. Beer

Interrail-lipun viimeinen voimassaolopäivä. Viimeinen kokonainen päivä poissa suomesta.

Huomenna aamupäivästä lentokentälle mistä nimeltämainitsematon norjalainen halpalentoyhtiö toivottavasti kuljettaa minut Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Tämä päivä meni kasatessa tavaroita, shoppaillessa ja katsellessa hostellin robotti-imuria. En päässyt jyvälle sen huoneenkartoitustaidoista.
Minua huvitti suuresti kun imuri puskee pieniä huonekasveja nurkasta toiseen.

Kuulin kylällä jonkun puussa istuvan linnun matkivan tarkasti skootterin käyntiääntä sekä liikennevalojen piipitystä. Ei mikään hifitallenne mutta kyllä siitä selkeästi äänen lähteen tunnisti.

Kävin päivällisellä mäkkärissä, yksi leikki-ikäinen kakara tuijotti minua maanisesti kokoajan kun söin.
Häiritsevää.

Metroasemien tunnelit ovat täynnä perulaisia huilubändejä jotka soittavat abbaa.
Silloin tällöin muutama eksyy metroonkin. Poliiseja täällä on joka nurkalla, toisin kuin suomessa. D-kaavake pitää käydä täyttämässä naapurikunnassa ja tuhmuuksia voi tehdä sydämensä kyllyydestä.

Katumaisemaa

Säätila on ollut tänäänkin aurinkoinen, päivällä pientä pilvenhattaraa mutta silti rannat kuin täyteen ammuttu. En ole uskaltautunut rannalle vaan olen pyärinyt lähinnä sisällä ja varjossa. Edellinen auringon otto tekee vielä sen verta kipiää ja rinkkaakin pitäisi huomenna kantaa.

Playa la Mar Bella

Tähän väliin 10h tirsat kiitos ja aamulla terhakasti lentokentälle.

Päivä 21: Kaupunkilomailua välimerellä

Yö pyöritty niin ja näin uudessa hostellihuoneessa, selkä UV-sätelyn aiheuttaman DNA-vaurion takia väriltään #A60000. Voisi olla parempi jos heitän paidan päälle ja pysyttelen tämän päivän metrotunneleissa. Päätin silti olla rohkea ja uskaltautua ulos.

IMAX-teatterin massiiviset liukuovet

Käveltyäni satama-alueen ympäri, löysin vihdoin IMAX-teatterin. Kävin ilmeisesti katsomassa projektorin mukana tulleen geneerisen dokumentin muinaisesta egyptistä. Koko leffa oli espanjaksi, ymmärsin siitä malarian, evoluution, faaraon ja haudan. En miten ne liittyy toisiinsa.

IMAX-teatterin jyrkkä katsomo ja massiivinen valkokangas

Teatteri oli suurehko, valkokangas seitsenkerroksisen talon kokoinen täyttäen siis koko tehollisen näkökentän. Elokuva oli 3D joka oli toteutettu käytännössä kahdella päällekkäisellä projektorilla joissa vastakkaisiin suuntiin polarisoidut suodattimet. Katsojilla siis passiivilasit, efekti meni pilalle päätä sivulle kääntämällä.

IMAX-projektorin syöttökelat

Teatteri on yksi ensimmäisiä (ellei ensimmäinen) IMAX-teatteri, projektori käytti siis 70mm ESTAR filmiä. Kahta massiivista kelaa, yksi kummallekkin "projektorille" 250kg/2,5h elokuvaa. Kokemukseni perusteella kuvanlaatu vastasi halpaa 720p HD-telkkaria.

Asiaa ei auttanut että toisen projektorin linssissä oli jotain skeidaa mikä projisoitui kankaalle aboot 10cm kokoisina roskina, jotka näkyi vain toiselle silmälle. Pieni hedarihan siitä tuli. Projektori itse oli yksi puolikkaan henkilöauton kokoinen möykky joka sisälsi molemmat projektorit. Koko vehje liikkui kiskoilla kellarin ja katsomon keskikohdan välillä, syöttävät filmikelat ja kaikki tekniikka siis kellarissa.

Hieman modernisoituna järjestelmä olisi erittäin jees. Nyt reippaasti aikaansa jäljessä. Kannatti käydä katsomassa ja kokemassa mutta silti Finnkino vetää moderneilla laitteillaan laadussa ohi. IMAX oli jotain leffateatterin ja planetaarion välistä.

Kävin vaateostoksilla, menin jättämään housuni Amsterdamiin (älä kysy) joten tarvitsin uudet. 30€ tuhlattuani lähdin innoissani katsomaan Gaudin katedraalia, ihmeellistä hiekkakakkua keskellä kaupunkia. Sekin yllättäen remontissa. Kaikki maat näemmä restauroivat turistirysiään, Colosseumkin oli remontissa.

Sagrada Família

Istahdin hetkeksi puistoon ja jatkoin matkaa metrolla. Metrossa huomasin jättäneeni vaatepussukan puiston penkin viereen. Eikun juosten takaisin.

Pari kertaa alueen haravoituani löysin pussin penkin viereisestä roskiksesta, kaikki oli viety paitsi vajaa limsapullo ja kuitit. Vituttaako? Ei se ollut kuin kolmen tunnin palkka. Vieressä istuneet keski-ikäiset miehet olivat vielä siinä mutta he eivät olleet nähneet mitään. Epäilyttävääkö? No ei.

Minu putkiaivot on oppinu että matkassa on kamera, pussukka jossa rahat ja passi sekä puhelin vasemmassa housun taskussa. Pieni paperikassi oikeassa kädessä tuntuu vieraalta pakkohan siitä oli eroon päästä.

Huomenna uusi yritys vaatekaupan suhteen. Kokemusta rikkaampana, tervetuloa Barcelonaan!

Päivä 20: Rantalomailua välimerellä

Yö nukuttu helkkarin hyvin, yhden britin kuorsaamisesta huolimatta. Pitkän tappelun jälkeen sain varattua lennon himaan huonekaverin läppärillä. Miksi tuo tablet ei vaan voi toimia?

Päivä lähtee käyntiin etsimällä edellispäivältä väliin jäänyttä iltapalaa. Sitten kiertelemään Barcelonaa. Jätin Mallorcan ja Ibizan suosiolla välistä, siellä ei ole mitään mitä Barcelonassa ei olisi halvemmalla.

Päivä meni yhdellä euroopan tunnetuimmista rannoista lojuessa. Toivottavasti en polttanut itseäni - taas. Kuorrutin itseni huolellisesti aurinkotahnalla mutta tiedä hänestä onko riemua. Välimeressä uiminen teki terää 31 asteen helteessä, rantahiekka on niin kuumaa että siinä käveleminen sattuu, käytettävä kenkiä. Rannalla neliökilometreittäin silmänruokaa.

Kävin aamupalalla KFC:ssä ja olen syvästi pettynyt kun ruoka siellä oli uskomattoman mautonta, salaisista mausteseoksista huolimatta. Really, paikallinen vesikin on tanakamman makuista ku KFC-ranut.

Illalla oli tarkoitus juhlia matkan viimeistä etappia käymällä asiallisessa pihvihuussissa eli StakeHousessa mutta sinnekkään ei minua shortseissa päästetty. Pitkät housut kun jäi määrittelemättömästä syystä Amsterdamiin. Menin suru puserossa hostellin viereiseen pizzeriaan jossa osasivat kyllä hoitaa ängsiäni pizzalla ja oluella.

Varasin hostellin vahingossa ilmeisesti ensiviikolle, sain kuitenkin punkan tarvitsemilleni päiville. Joudun vaihtelemaan huonetta ja hävisin noin 2€ maksettuani paremmasta huoneesta mutta mokoma ei jaksa täällä masentaa.
Barcelonassa on semihalpaa, maisemat hienoja, lämmintä ja aurinko paiskoo.

Nyt pääsin yläsänkyyn, friikkisattumalta huoneeseen joka on täynnä suomalaisia (WTF?). Barcelonan kierros jatkuu huomenna kaupungin osalta ellen taas eksy beachille.

Ulkomaan cityissä on tullut käveltyä päivittäin abuut 10km, huomaamatta, rinkan kanssa ja ilman. Kyllähän se jo pohkeista ja nilkoista näkyy. Rinkka ei paina enää niin paljoa. Se tosin voi johtua siitä että olen droppaillut tavaraa ympäri eurooppaa.

Päivä 19: Olet saapunut kohteeseen

Kolmas yö teltassa takana ja olen vielä hengissä. Tarkoitus oli relata päivä rannalla Cannesissa ja jatkaa matkaa huomenna mutta taivas näyttää siltä että aurinko ei aio tänään näyttäytyä.

Teemme siis matkasuunnitelmaan -jälleen- poikkeuksen ja lähden painamaan kohti espanjaa kun junissa ei ole niin tukalaa. Sain ostettua huonoa englantia puhuvalta lippukioskin tädiltä paikkavaraukset espanjan puolelle.

Matka Montpellieristä Espanjan Port Bou:hun oli perseestä. Tukalan kuuma ja juna oli penkkien määrään nähden vähintään tuplasti ylikansoitettu. Enemmän ihmisiä siis istui/seisoi lattialla kuin porukkaa junan penkeillä. Onneksi sitä ei kestänyt kuin kolme tuntia...

Arviolta kuusi vuotta kestäneet DJ kuulokkeeni hajosivat vihdoin, oikea ämyri lakkasi kuulumasta. Syy lienee niiden huonossa suunnittelussa jossa hiuksenhieno audiokaapeli kulkee kuulokkeen omnidirektionaalisen saranan läpi. Ompahan tekosyy ostaa tilalle övereimmät vastamelu-bluetooth kuulokkeet mitkä minua miellyttää.

Piitkän istumisen jälkeen olen vihdoin Espanjassa, Barcelonassa! Klo 23 saavuin Saintsin rautatieasemalle jeesustelemaan missä nukkuisin tämän yön. Etsin internetistä halvan hostellin ja iskin osoitteen google mapsiin. Olin yllättynyt uudesta Maps-applikaatiosta: se osasi kertoa L3 metroon ja kävele tuolta kortteli. Ihanaa, ei tarvitse edes metrokarttoja lukea. Hell, maps osasi antaa metron aikataulunkin! Google löysi oikean tien mutta ajatti minua rinkka selässä kilometrillä harhaan. Lopulta löysin perille talojen numeroita seuraamalla.

Huomenna jeesustelemaan Barcelonan absurdia arkkitehtuuria!

Päivä 18: Lisää istumista.

Päivä alkaa semihyvin levänneenä Metal Gear Solid 3 pelin tunnusmusiikkiin soidessa puhelimestani. Kello 9:00. I need more snooze! 9:45 sain vihdoin raahattua raatoni alas hotellin hintaan kuuluneelle aamupalalle. En edelleenkään ymmärrä italialaisten tapaa puputtaa croissantteja aamupalaksi. Kahvia ei ollut tarjolla.

Hotellissa epätoivoinen yritys laittaa HOAS:illa asuntohakemus, heidän sivut oli rikki/ei toimi tabletilla. Sain opiskelupaikan Helsingistä, sinne siis sähkötekniikkaa lukemaan kun JAMKilta loppui rahat kesken sen opettamiseen. Torinon rautatieasemalla reilu tunnin idle, matka jatkui Genovaan ja sieltä Ventimigliaan aivan Italian ja Ranskan rajalle välimeren rantoja pitkin. Reissun lopputuloksena läysin itseni Ranskan Cannesista! Jälleen kerran turha reittivalinta mutta siitä viis.

Lämmin kesätuuli persuksissa junan vessassa istuessa ja kakkosluokan vaunuista yllättäen ilmastoinnit pois päältä. Päivitin itseni oma-aloitteisesti pummilla ykkösluokkaan, täällä tuolit eivät satuta alaselkää ja ilma on hengitettäväksi kelpaavaa. Löysin paikallisesta safka-automaatista kinder-suklaasta tehtyjä mokkapaloja. Mind blown.

Lippuautomaatti ehdotti että menisin Torinosta 300€ hintaan Barcelonaan Rooman kautta. Taidan mennä taksilla.
Junalla mennään nyt kun on kerran aloitettukin.

Cannesin rannalla olleesta minimarketista löytyi jotain ennen kuulumatonta: 0,7l Smirnoff Dry Ice pullo 5€. Tutun litkun hyvät puolet ja halvalla! Pitihän se kokeilla ja päräyttävän hyvää oli. Surullista että tuota ei saa suomesta.

Alkuperäinen suunnitelma reiriytyä yöksi Cannesin rantahietikolle kariutui sitä erikseen koskevaan kieltomerkkiin. Noin kilometrin kävelemisen jälkeen löysin miellyttävän pimeän syrjäkujan paikallisen hotellin takaa johon sitten päätin pystyttää teltan jäätävän kokoisen kaktuksen viereen.

Päivä 17: Im on a boat!

Roomassa maksimaalinen helle alkoi helpottaa ja hostelli sai ilmastointinsa toimimaan - juuri kun sain tavarat kasaan ja lähtökuopat kaivettua. Kiva. Ompahan nyt koettu vajaa 40 asteen helle. Kieltämättä asenne vaikutti eniten helteen tukaluuteen, kun säätilan hyväksyi se lakkasi vaivaamasta. Niin pahasti. Harvoin tulee kyllä kotona käveltyä niin että meinaa pyörtyä!

Matka Roomasta jatkuu kohti revontulia mutta jäin matkalla Livornon satamaan. Bussikuskitädin huonon englannin takia päädyin tavarasatamaan jonka ympäri käveltyäni päätin unohtaa idean ja jatkaa matkaa vanhaan tapaan junalla. Se siitä välimeren risteilystä. Joten right. I'm not on a boat. Yet.

Mielenkiehtovaa, Italialaiset ovat päivittäneet konduktöörin arsenaalia perinteisestä pihtileimasimesta ja kämmenkassakoneesta yhteen älypuhelimeen jossa pyörii ilmeisesti selainpohjainen kassajärjestelmä langattomasti junan palvelimelta. Lippuja tarkastaessa konduktööri lukee asiakkaan lipusta QR-koodin ja that's it. Muuten saman tyyppinen järjestelmä kuin VR:llä nykyään mutta koko paska toimii Samsungin älypuhelimella. Hieno bluetooth kuittitulostin jne.

Matka Livornosta jatkui Pisan ja Firenzen kautta Milanoon.
Firenze - Milano väli upouudella suurnopeusjunalla 300km/h matka oli erittäin miellyttävä. Ilmastointi oli ihana. Milanosta matka jatkui Torinoon. Täältä ei lähde enää puoli yhden jälkeen yöllä joten matkani päättyy näköjään tänään tänne.

Jossakin kohtaa 15h junassa istumista perseeseeni sujahti kermaa. Kävelin rautatieaseman viereiseen hotelliin ja otin huoneen - 52,30€ yöltä. Nyt on kuosituttava puolen euroopan läpi matkustamisen ja hirmuhelteen jäljiltä! Huone on luksusta verrattuna hostelleihin, täällä on jopa oma ilmalämpöpumppu seinässä. Suihkussa shampoot pikku pusseissa (joink!) Ja snadi telkkari jotta siitä voidaan mainita mainoksessa.

Henkka kiittää ja kuittaa, matka kohti tuntematonta jatkuu huomenna!

Päivä 16: Huh hellettä!

Toinen päivä roomassa menee turistikiertelyyn. Torin laidalla oleva lämpömittari näyttää +38 astetta. Kävelty noin 10km ympäri roomaa, tuotamatta juuri tulosta. Nähtävyyksiä alkoi löytyä kun hankin päivän metrokortin sekä kartan.

Roomassa on joka ikisellä nurkalla apteekki. Paikallisista apteekeista saa reseptilääkkeet, aurinkovoiteet, hammasharjat, pizzat ja lättytelkkarit sekä mikroaaltouunit. Pelkästään rautatieasemalla apteekkeja oli kolme. Tai enemmän.

Rooman metron ovissa olevat varoitusmerkinnät joissa tikku-ukko liiskaantuu ovien väliin, kaatuu turvalleen/lähtee lentoon metron ja laiturin välisestä raosta ja jättää kätensä ovien väliin huvittavat minua suuresti.

Kävelin iltapäivästä Roomasta vierailulle maailman pienimpään valtioon, Vatikaaniin. Paavin kotiin. Aukio oli suuri ja katedraali vielä suurempi. Roomalais-katolisen kirkon pääkatedraaliin pääsy käy metallinpaljastimien ja läpivalaisun läpi. Kaiken sen jonottamisen sekä turvatarkastuksen jälkeen minut käännytettiin kirkon ovelta. Ilmeisesti lähes 40 asteen helteeseen valitsemani tasaisenharmaa hihaton paita oli liian paljastava tai värikäs ja olisi voinut loukata paavia. Olisihan se ollut kiva käydä katsomassa maailmankuuluja Michelangelon  maalauksia katedraalin katossa mutta takaisin en ollut tässä helteessä tulossa! Ehkä seuraavalla visiitillä.

Palatessani metrolla vatikaanista tapahtui jotain odottamatonta. Koko saakelin metro pyrähti, alkoi dissaamaan espanjaa ja laulamaan ajotain italiaksi, hakkaamaan kattoa jne. Kaikilla italian lippu joko asusteessa tai meikkeinä. Kyseessä ilmeisesti italia-espanja jalkapallopeli. Jumalauta mikä kaaos!

Italia hävisi. Saan nukkua tämän yön rauhassa. Toivottavasti Espanja ehtii rauhoittua sillä se on seuraava etappini.