Päivä 3: Kontrastien suurkaupunki

Lähdimme hotellista ennen puolta päivää ihmettelemään Hidro-Parkin eksoottista maisemaa. Kävelimme ympäriinsä ja satuimme rekkakonteista rakennetulle sillalle.

Rekkakontteja voi käyttää ponttooneina.

Sillan toiselta puolen löytyi valtava uimaranta ja erittäin suuri, neuvostoaikainen metalliromusta rakennettu ulkoilmakuntosali. Painoina autonreinkaista ja vanhoista puimakoneista valmistetuissa kuntolaitteissa käytettiin kaikkea Ladan vaihdelaatikosta vesipattereihin. 

Sinisiä kuntosalilaitteita silmän kantamattomiin

Kierrettyämme hetken kuntoilualuetta palasimme takaisin uimarannalle ja istuimme tovin rantakioskibaarissa siemaillen erittäin edullista, ruotsalaista omenasiideriä. Pudotin miehekkäästä, rinkan osista tekemästäni, laukusta pyyhkeen jonnekkin ranta-alueelle. Löytäjä pitäköön.

Aamupalaksi tuc-keksejä syötyämme lähdimme matkaamaan metrolla kohti Kiovan luolaluostaria. Luostari on Denepr joen varrella, erittäin korkealla paikalla, jonne on aivan perseestä kävellä väärältä metropysäkiltä. Nousu on kuitenkin ehdottomasti näkymän arvoinen. Luostarin alueella oli ainakin neljät häät menossa.

Näkymä Itään luolaluostarin harjulta (klikkaa suuremmaksi)

Kävimme luostarissa sijaitsevassa mikrominiatyyrimuseossa, jossa oli esillä Nikolay Siadristy:n järjettömän pieniä teoksia. Näihin lukeutui esimerkiksi ihmisen hiuksen sisään rakennettu miniatyyriruusu, nuppineulan päähän rakennettu shakkilauta ja kirppu, jonka jalkoihin oli laitettu kultaiset kengät.

Söimme luostarin kahvilassa kalan makuisia ranskanperunoita. Milloin lienevät viimeksi vaihtaneen öljyn rasvakeittimessä? Tästäkään ostoksesta emme saaneet kuitteja, joita Ukrainassa saa yllättävän harvalta luukulta.

Reilu tonni paikallista monopolirahaa

Paikalliset monopolirahaa muistuttavat setelit alkavat pikkuhiljaa sekoittamaan turistin pientä mieltä. Lompakossa on satoja ja limsa maksaa useita kymmeniä vaikka lähes kaikki onkin täällä edullisempaa kuin kotisuomessa. Jopa piraattipuhelimet.

Palasimme luostarista hotellille, söimme lisää ja lähdimme metsästämään lähintä supermarkettia, joka löytyi joen toiselta rannalta. Marketissa oli kaikkea uimaleluista sämpylöiden kautta import-vodkaan.

Novus Supermarketti

Huomenna matka jatkuu Kiovan keskustan kautta kohti Tšernobylin suljettua aluetta ja umpeen kasvanutta Pripyatin aavekaupunkia!

Päivä 2: Kurkistus Kiovan keskustaan

Klo 10:35 hotellin siivooja änki huoneeseemme jossa vielä nukuimme. Kielitaidottomana murisin hänelle ja saimme nukuttua puoleen päivään. Pakkasimme tavarat kaupunkihumputtelua varten ja siirryimme metrolla keskustaan, itsenäisyyden aukiolle. 

Hidro Parkin maisemat ovat suoraan kuin Far Cry-pelisarjasta

Perille päästyämme ostimme vesipullot torikioskista ja kävelimme torin ympäri. Kun yritimme takaisin metroon törmäsimme torin alla olevaan valtavaan ostoskeskukseen. Maan alta löytyi kaikkea Hesburgerista merkkivaateliikkeisiin ja tupakkakioskeihin.

Kiova, Itsenäisyyden aukio

Paikalliset englantia osaavat asiakaspalvelijat ovat niin yltiöystävällisiä että suomalaista junttia oikein vituttaa. Kahvin voi kielitaidoton tilata osoittelemalla sormella ja murisemalla, hinta näkyy kassakoneen ruudulta.

Ukrainassa osataan ulkomainonta. Jokapaikka on täynnä massiivisia billboardeja ja mainos-screenejä. Seiniltä löytyy nelikerroksisia Cola-pullon kuvia kuin myös lipevän näköisiä kebab-kokkeja.

Mainoksia itsenäisyyden aukion kauppakeskuksessa 

Söimme brunssin keskustassa ja jatkoimme metrolla vanhaan kaupunkiin ja siellä sijaitsevaan Tšernobyl-museoon. Museossa oli esillä suuri valikoima erilaisia historiallisia, ydinvoimalaonnettomuuteen liittyviä tavaroita, valokuvia, pienoismalleja ja videoita.

Yksi huone Tšernobyl-museossa

Museossa oli vaikka kuinka mielenkiintoista nähtävää. Kuvaaminen oli sallittu noin 2€ lisämaksusta mutta salaman käytöstä äkäinen mummeli tuli höpisemään jotain venäjäksi. Mieleen painuvin esine museon kokoelmissa oli kahdeksanjalkainen mutanttikoira.

Mutanttikoira edestä

Mutanttikoira takaa

Kiersimme lenkin vanhassa kaupungissa ja Palasimme metrolla hotellille. Vältimme massiivisen ukkoskuuron muutamalla minuutilla.

Kävimme illallistamassa The Grand Piano Cafessa kunnollisen ravintolaillallisen hienoine juomineen. Parin tunnin nautiskelun jälkeen ja käytettyämme ruokailuun puoli tonnia rahaa, vetäydyimme hotelliin sulattelemaan, suunnittelemaan tulevaa ja väittelemään miltä kuollut pikseli näyttää.

Huomenna sään sallimissa rajoissa suuntana Hidro-puiston aurinkorannat sekä Kiovan
miniatyyrimuseo.

Päivä 1: The Matkapäivä

Ensimmäinen matkapäivä alkoi herätyksellä klo 10:15. Iiris leikkasi hiukseni inhimillisen näköiseksi ja kävimme Itäkeskuksessa ostamassa viimeisiä tykötarpeita matkaa varten.

15:55 Kiev 261-263

Lähdimme matkaan Itäkeskuksen paikallislinja-autoasemalta kohti Helsinki-Vantaan lentokentän 2. terminaalia. Kävimme luovuttamassa matkatavarat ja jatkoimme matkaamme Starbucksiin frappuccinolle. Sieltä lähdimme metsästämään lähtöporttia 37C jonne saavuttuamme lentokenttähenkilökunta ilmoitti off-boardanneensa meidät lennolta. Pitkän radiopuhelinrumpan jälkeen lentokone lähti 35 min myöhässä, me mukanaan.

Turistiluokan jalkatila jatkuu käytävälle

Lentokoneessa lentoemo iski meille mystiset juustosämpylät kohtaan ja lentoyhtiö tarjosi kahvit. Noin kaksi tuntia myöhemmin, kone laskeytui Kiovaan, Boryspilin kansainväliselle lentoasemalle. 

Ukraine International Airlines Antonov An-148-100B

Lasku oli miellyttävä ja piilotti osasi hommansa. Lentokentältä siirryimme toisella vastaantulleella linja-autolla Kiovan rautatieasemalle, josta löysimme McDonald's:in kautta metroon ja hotellillemme.

Pseudosatunnainen linja-auto

Hotelli osoittautui kuvittelemaani suuremmaksi ja hienommaksi. Jopa hotellihuoneen roskakori on päällystetty sametilla. Huoneen ikkunasta on kohtuullinen näköala Dnepr-joelle ja Kiovan keskustaan. 

Kohtuullinen näköala hotellihuoneen ikkunasta

Paikalliset puhuvat erittäin huonosti englantia ja ainoa yhteinen kieli tuntuu olevan hryvnia. Huomenna ohjelmassa tarkempi perehtyminen ukrainan pääkaupunkiin.

Pakkauslista

Kotisuomen säteilylukemat

Lähtö Ukrainaan lähestyy, alle 350 tuntia aikaa pakata.

Erikoisvarustusta onnettomuuden saastuttamalla alueella ei enää tänäpäivänä tarvita, on kuitenkin hyvä varautua kaikkeen vastaantulevaan.

Mukaan rinkkaan sujahtaa ainakin seuraavat:

• Venäläisvalmisteinen sätelymittari
• Pölytiivis, kevyesti suojaava vaatetus 
• Kamera
• Passi, liput ja käteistä

Pripyatin maailmanpyörä

The Zone Tour

Lauantai, 8.6.2013 klo 8:45

Matka Tšernobylin suljetulle alueelle alkaa linja-autolla Kiovasta, Itsenäisyyden aukiolta. Suljetulla alueella on useita kuuluisia ja pop-kulttuuria inspiroineita paikkoja. Muutaman mainitakseni:

• Lenin Avenue
• Tuhoutunut reaktori #4
• Pripyatin uimahalli
• Pripyatin huvipuisto
• Punainen metsä

Allaolevaan karttaan on merkitty kohteet joissa on määrä vierailla. Klikkaa kohdetta avataksesi selitteen.

Näytä The Zone Tour suuremmalla kartalla

Sätelyvaara

Alueella säteilee tänäkin päivänä maahan kertynyt radioaktiivinen pöly jota vapautui reaktorin räjähdyksessä. Yleinen säteilytaso voimalaitoksen lähettyvillä on muutamia kertoja korkeampi kuin yleinen taustasäteilytaso Suomessa.

Radioaktiivisia aineita voi olla kertynyt esimerkiksi vesilammikoihin ja paikalliset säteilymäärät voivat olla huomattavasti korkeampia. Siksi kannan kaikkialla mukanani henkilökohtaista säteilymittaria joka huutaa kuin syötävä mikäli olen altistumassa ylimalkaisen suurelle säteilymäärälle.

9 tuntia kestävällä matkalla tulen altistumaan noin 3 mikrosievertin säteilyannokselle joka vastaa karkeasti röntgenkuvassa saamaasi säteilyannosta tai 30 banaanin nauttimista.

Säteilymittarin testausta koulun fysiikanlabrassa

Odotan innolla että pääsen kokeilemaan säteilymittariani lentokoneessa. 11km korkeudessa ilmakehän suojaava vaikutus on pieni ja säteilymäärä suurempi. 2h lento Kiovaan altistaa suuremmalle säteilyannokselle kun 9h kierros ydinvoimalan onnettomuusalueella.